Metsäpolkujen läskäritamppaus, uutena harrastuksena

Pitkästä aikaa bloggausta (kirjoittelua, kelailua, laahustamista,...), enemmän suoraan omaa elämää koskien.

Tulin juuri läskipyöräilemästä, venyttelin vähän, ja laittelin murkinaa lämpiämään.

Läskipyöräily paraikaisesti, on metsäpolkujen auraamista, tai tasaiseksi polkupohjaksi tamppaamista.

Polkupohjan ei tarvitse olla tosi tasainen, käydäkseen esim koripallon ulkoiluttamiseen, mutta jotain etua sopivasta tasaisuudesta on.

Kun kyse polun ylläpidosta, oikeastaan tästä tullut oma harrastuksensa. Talvisen metsäpolun ylläpito sopivana, läskäriä käyttäen, ei heti tulisi mieleen, että millä tavoin järkevä, ja mahollista.

Paljon on opittavaa, sinänsä yksinkertaisesta harrastuksesta.

Viimeisimmät kerrat menneet siten, että kotiin palatessa, varpaat aika jäässä. 

Pyöräily ei aktivoi ihan samalla tapaa jalan perifeerisiä osia, että pysyisivät lämpimänä. Toisaalta jalat kun kammilla, ovat alttiimpia tuulelle, vaikka metsässä tuulta on yleensä vähemmän.

Käytännössä joutunut hakemaan jaloille lisälämpöä, ja jalkautusen keinoin. Tallustelu, ja juoksu... ei nekään oikein lisälämpöä tuo, siihen nähden mitä kuluttavat.

Tänäänkin meni niin, että hatun paino kasvoi varmaan kilon, hikoilun takia, mutta varpaat aika jäässä.

Kun kengät oli vetoketjuavattavat sivusta, saattoi varpaita pysähtyä lämmittämään kädellä. Jalkinevarustuksen ei tarvitse olla tosi tuhti, jos vain lämpö muuten ylläpidettävissä. Täytyy olla jatkossa tarkempi, näissä ylläpitotoimissa.

Pakkasta tosiaan ollut, mikä haastaa erityisesti jalkoja. Kädet yleensä pysyy hyvin lämpimänä, ihan tavan sormikkaillakin.

Tämänkertainen hikoilu päästä, oli sen seurausta, että tuli matkaan paksu villapusero, ja alle turhaa kauluspaitaa. Pakkasennakointi meni tosi överiksi, ja samalla jalkojen osalta alisuoriutuneeksi.

Edellinen pakkasvaihe oli jänski, kun jääpuikot tuli silmille, ja piti sulatella, että pystyi näkemään eteensä.

Teknisesti ja suorituksellisesti, polkujen tamppaus läskärillä, melko haastavaa, mutta nyt jäänyt se tunne, että paljon mahdollisempaa, kuin mitä alkuun osasi ajatella.

Monenlaista yksityiskohtaa löytänyt, tosin näistä joku toinen kerta.