Pilkkikausi avattu, muutama kala saatu, ja kotia onnistuneesti palattu, kalat matkalle perattu, ja kotipolkua matkaten parannettu.
Vie mennessä,.. tuo tullessa. Vaikka on tehokasta, voi mennä muutenkin, siis saamatta tulkintaa, joka kollektiivisesti näihin ei usein ole asettumatta, vaikka toki riippuu.
Tehot erikseen tosi hyvä juttu, samoin perfektionismi, jos nuo ei vie, mutta optiona (optionismi terveenä).
Pilkkikausi vaikka avattu, voi olla pian myös lopetettu. Vaikea ihan sanoa sään ja muun takia. Vuosissa on eroa.
Yöllä viimeistään hoksasin varmistavasti, että flunssaa edelleen on.
Syketaso aivan epänormaali, ja liikkumisessa tulee huomioitua,... mutta eilinen polkupaluu oli pientä överiä tilanteeseen nähden, muu osuus reissusta kun ei mitä todennäköisemmin.
Uituakin tuli kerran, flunssan yhteydessä. Flunssan potemista, mutta ei tosiaan kuumetta, eikä rankkaa,... mutta rehkinen ehdottoman out, ts urheilun oltava aidosti sunnuntaityyppistä.
Edellinen uintipäivä oli käytännössä saunomista. Kuumat alut, ja lämpimät loput. Paluumatkalla vähän heikosti päällä, mutta korjausta välietapilla (ruokakaupassa), eikä pahasti mennyt mitään pieleen, mitä näissä on tärkeää yrittää välttää.
Mitä uinnin jälkeen... sitä piti oikeastaan kirjoitella, ettei pääse unohtumaan. Asioita palautuu toki kontekstiin nähden, mutta joskus näitä olisi hyvä muistaa ja tajuta ihan kulman takaakin. Näin perin siis jopa, vaikka extremeä on, kun toisaalta pidetään normaalina.
Kun illalla syödä mussutusta, ja niitä Liiterin simpukkasuklaita jo matkalla riittävästi, ts kaikki samalla kertaa...
Illalla piti tietty paikkailla, tosin ihan vain kävellen kuljeskellen. Ja mikä paikka kävellä, kokemuksellisesti.
Metsä kuin paratiisi, ja vaikka lopputalven lunta, untuvalta tuntui kuin ensilumi. Se oli toisaalta kokemus myös päivästä, vaikka sokrua ylipaljon.
Kävellessä pimeässä metsässä, ehdottomasta katusaastavalon ulkopuolella, verensokeri kyllä tuntui omituiselta, tai hutakka olo päässä. Toisaalta, tuokin heikotus oli osa sitä pumpulisuutta, joka kehossa.
Vastaava pumpulisuuskokemus, ts somaattinen intergriteetti-maksimia syntyy ajoittain vuodenajallisesti, mutta harvemmin, ja että talven yhteydessä tällä tavoin ... aivan uusi kokemus.
Kyseessä on kohtutilan kokemus. Tähän ei tarvita aina erillisaineita, tosin että osaisi järjestää näitä koettavuudeksi enemmän... voi olla mahdollista, jos vain osaamista osaa rakennella.
Näissä jää oppimista, ja avoimuutta tekemiseen. Kaikesta ei tosiaan ole perillä, puhumattakaan että taitaisi parhaimmat. Ei hyvä juttu, mutta hakemista ajatellen kyllä.
Miten voi kokea kehossa lämmön. Todella alkukantaisen primitiivistä, mutta vaikuttavaa.
Kokemus sijoittuu rintamalle, mikä ei yllätä. Kyseessä siis myös vaaran paikkaa, sillä elimistö on avoimen suojaton. Jo matkan aikana osaa aavistaa sen vaaran, mikä vaiheeseen liittyy.
Pahin tapaus mitä kehollis-fysiologisesti voi saada aikaan, on lämpötilan ylimääräisyys, johon tuli joskus liitettyä retki karpalosuolle, josta tuli kirjoiteteltua jokunen vuosi sitten.