Muutama päivä sitten oli kirjoitus-tuulella. Rauta kuuma asiankäsittelyn puolesta, kun tempautuu tuumiskelemaan enemmän.
Noita päiviä on, tosin mieleen jäi itse-sensuuri, tai rajoitus kirjoittamisen määrässä.
Vähän sitä mieltä, että ellei kirjoitusvaihde ole päällä, ei tulisi oikein osallistua kirjoitellen, ellei ihan jotain pientä tulta pitele yllä.
Tuottamishetkien hukkaamisen voi sanoa niin, että synti on jokainen sellainen hetki, jota ei ajatusten selkeyttämiseen ja jakamiseen käytä, aika kun sopiva.
Jonkin verran on kirjoittelutulvaani moitittu. Tämän ymmärtää, koska joskus ajatellut floodari-tulkintaisista vähän samoin, tosin en enää.
Mieli kirjoittamisissa pitää olla, mutta toisaalta hyvä, jos huomaa joskus että ajatustensa kanssa ajautuu vähille, löytämisellisiin kaninkolotiloihin.
Kirjoittaminen on taitolaji, löytämistä jos korostaa, ja mitä kirjoittamisen avulla voi saavuttaa.