Lumia kolattu, ja karmppasi vasenta reittä noin viisi minuuttia. Alkuun säädin asentoa niin, että kohotin reittä, joten ramppi siirtyi myös lonkan koukistajaan. Oli pitelemistä, ja lähinnä sitä. Onneksi oikea jalka toimi normaalisti.
Jäällä tilanne vaihtunut, suojasäävaiheen jälkeen. Lumipeite pääosin sulanut, ja jossain kohden on pakkanen valmistanut kohtuu hyvää jään pintaa. Tänään oli sadellut, tosin vain muutaman sentin.
Ongelma reissussa oli se, etten oikeasti ollut valmistautunut rehkimään. Jäin koripalloilemaankin, turhan takia. Pahinta oli juoman vähyys, ja sama ruuassa. Aikaa tuli kuitenkin oltua useampi tunti, koska puolen päivän aikoina lähdin, ja seitsämän jälkeen palasin.
Vaikka lunta oli kerroksena ohuelti, sen verran ison lumialueen sain tälläkin kertaa urakakseni, että koville otti.
Kuormitusta ei vähentänyt se, että jäällä tuli toimittua miten sattu. Oikeasti en osaa luistella. Kukaan rullaluistelija, ei oikeasti osaa luistella jäällä, luulisin. Aina menee oppiessa, miten luistelu tulisi hoitaa, ja kun urakka, paljoa kiinnittänyt siihen huomiota, miten liikkui.
Juoma tosiaan loppui, kun sitä ei ollut repussa kuin kolme desiä. Kaurapuuroa puolisen litraa. Pyörän jätin kauemmas, raskaahkon kuljetuksen takia, ja samalla jäi isompi vischy-pullo pyörän juomatelineeseen.
Janoisena juoma pyörällä oli odotettu, tosin jo matkalla ajattelin, että kun ei suojattu, olisi varmaan jo jäässä. Oli, ja piti käyttää puukkoa, että pääsi jäätyneeseen juomaan. Samalla huomasin, että keskellä pulloa oli sentään vähän sulaa juomaa. Meni tarpeeseen.
Oli pakkasta jonkin verran, ja varmaan kiristyi, mikä tekee hyvää jään kestävyyttä ajatellen. Jää tuskin enää menee märäksi sen takia, että kasatut kinokset painavat railoja, josta tihkuu vettä.
Oikean jalan varpaita paleli jossain vaiheessa, sitten loppui, ja alkoi taas paluumatkalla. Sama oikean käden sormissa, etenkin keskarissa. Vain yhdet hanskat, ja nekin koripalloillessa meni märäksi.
Kun keskaria kylmätteli, se myös kylmettyi helpommin, kuten tiedetään sanoa. Pitää olla tarkempi. Samoin sukkien kanssa, jos selkeämmin pakkasta.
Jääalue jäi kesken, ja hyvä että älysin lähteä. Matkalla ajattelin, että ei saisi syödä liikaa, koska kuormittaa lisää. Nukkuessa ei halua enää herätä kramppeihin, ja tuskaiseen oloon.
Tuskaiset olot ovat talvisia, kramppeihin liittyviä, ja kerran oli myös korkean kuumeen aikaan. Soitin eräs kerta tilasta terveyskeskukseen. Selitys oli loistava, ja oivaltava, tosin en muista enää, millä mekanismilla ongelmatila syntyi.
Koko projekti oli täydellinen floppi, joka suhteessa. Onnistunutta oli vain se, että kuormittuneisuuden sai sen verran huippuun, että kokemusta riittää, seurattavaksikin asti.
Mittailin kymmennen aikaan verenpainetta, ja oli tosiaan yli 140, ja alapainekkin normaalia enemmän. Paineet normalisoituivat, puolisen tuntia istuttua, tosin pulssi oli kuin korkean kuumeen aikoihin, taisaisesti 72-74.
Kun talvisiin ylikuormitustilat tuntuneet korvissakin asti, ilmiö voi johtua äkillisestä verenpaineen noususta, pakkasten aikaan. Kramppi voi vain lisätä tätä, siinä kun vie energiaa hetkellisesti paljon, jos suurissa lihasryhmissä.
Venyttelin kohtalaisen hyvin, ja yritin juoda, ja joinkin. Suolaa napostelin, ja järjestin suolapurkin tietokonepöydän äärelle, jotta muistaa ottaa sopivasti, mitä se sopivuus sitten onkin.
Sen huomasin, että kuormituksen jälkeen ei saa jäädä liiaksi samaan asentoon, siis oikein hetkeksikään. Kramppi voi yllättää nopeasti, ja olisi pitänyt hoksata, etenkin kun jo luistimia vaihtaessa kenkiin, kramppasi milloin mistäkin.
Kramppien jälkeen tuntui, ettei kannattanut olla liikaa myöskään jalkojen päällä. Jalkohjat hellinä, jostain syystä. Tennispallot teki mukavan kipeää.
Kokeilin pientä ulkoiluakin, kramppikohtauksen jälkeen. Alkuun tuntui hyvältä, tosin vain reilut sata metriä. Kun menin kyykkyyn, samassa alkoi sellainen hytinä, että säikähdin, ja kiiruhdin takaisin kotia.
Hytinän aikana, tunsi miten kaikki lihakset jännittyi, ja etenkin rintakehän kohdalta. Suihkun jätin tietoisesti väliin, ja jää pois, tältä illalta.
Krampatessa älysin, että kun tulevat pysähtyessä,.. jokin tilanne muuttuu lihasten toimiympäristössä. Kaikki ei mene kuin liikkuessa.
Kramppi asettui tosiaan, mutta minuutteja meni monta. Pisin kramppiaika, jonka olen kokenut. Käytin asentoapuna korkeaa ja vähän pienempää tuolia, joista tosi paljon apua.
Nyt ei uskalla käydä nukkumaan kovin äkkiä. Hitaasti menee toipuminen. Suoraan kramppitilaan kuuluu samalla tavoin toipumista.
Tällä kertaa kokemus k-tilan jälkeen oli helpotus tavalla, jonka kokee oksennuksen jälkeen. Ensimmäinen kerta, tällä tavoin voimakkaan helpottavana. Ei tule mieleen, mistä johtuu. Ilta muuten ollut kohtuutukala.
Ongelmaa näin isona, olisi tuskin voinut paremmin tilata, mitä toimintaan tulee. Lisänä edellinen päivä, ja tosiaan pitkästä aikaa luistimilla. Tänään se jo tuntui, etenkin kun lähinnä rehkimistä.
Loistokeli. Täyskuutamo, ja ei tunnelma voisi talvi-iltana olla parempi. Loistomiljöö muutenkin, kun talvella mökit hiljaisina, eikä pimeässä näy.
Syömisissä sentään löysin jotain tolkkua, mitä tuli kokemuksen positiivisuuteen.
VastaaPoistaVaikka ruispalat maistuvat hyviltä mm juuston kanssa, kaurapuuro nesteyttää, jne... älysin sentään ottaa pähkinöitä, ja viimein kala-sanaan Facessa törmätessä, söin kalaa, mikä tuntui täysosumalta.
Harvemmin muistaa syödä kalaa. Suolaisen jälkeen tekisi mieli syödä toinen appelsiini.
Kala ehdottomasti syytä mausaa sitruunamehulla. Jo pelkkä sitruunan avaaminen pusertamista varten toi tuoksun,.. että kyllä se elämä vielä tästä, ainakin jonkin aikaa.
Ei auttanut yöllisen krampin välttämistä se, että valvoin kauan. Yllätykseksi, vaikka oikea jalka oli paljon normaalimpi, juuri se kramppasi, ja yhtä pitkä-aikaisesti kuin vasen.
VastaaPoistaOikean jalan krampissa oli se hyvä puoli, että vasen jalka oli tällä kertaa täysin tukeva ja krampiton.
Lisäksi, vaikka kramppi oli isossa reisilihaksessa, se ei laajentunut siitä. Syynä osin se, että sänkyn päälle sai alakropan paremmin hallintaan, ja sydämen kuormituksen vähäisemmäksi.
Ihme juttu, että krampissa kipu tuntuu korvien huminana, tai aivan kuin olisi ammuttu lähellä korvaa, ja ne kuin soisi melun jälkeen.
Oikean jalan kramppi tuli varmaan aika tyypillisesti, siten kuin isoja kramppeja on ilmennyt. Puoli yhden aikoihin, kun nukahdin suurinpiirtein puoliyön jälkeen.
Maate puoli tuntia, ja herätys varma, tosin liittyi siihen, että vaihdoin kylkeä. Taitaa olla tärkeä lisäys, kramppikynnyksen laukeamiseen.
Mitä jos kramppaa vähän siellä sun täällä. Voiko mennä koomaan tmvaa. Tukehtuu vaikka oksennukseen, mitä ei ole vaikea kuvitella.
Oikea sisäreisi oli kipeä, mitä rullailin, tosin koska oli sen verran tukeva ensimmäisen krampin jälkeen, jätin vähemmälle käsittelylle, mikä oli virhe.
Kaikesta voi näköjään oppia uutta.
Vaikka krampit on helppo jäljittää kylmään, ja toisaalta pitkään kuormitukseen, yllättävällä tavalla, huonolla pohjalla... yllättävintä luistuluun liittyen tässä on se, että vasemman jalan polvi meni kerrasta kuntoon. Jalkaa voi kääntää ja vääntää, eikä se tunnu kipeältä, ei myöskään kävellessä, tai koneella istuessa.
VastaaPoistaSamalla liikuntakaavalla hoidellut joskus onnistuneesti joitain hankaluuksia, ilman erilliskikkailuita. Keväällä meni samainen polvi kuntoon, pelkällä pitkällä pyöräretkellä, ja vaikutus kesti vuosia. Luistelu tehoaa nopeammin.
Mitä kramppeihin tulee, saman osaa nyt liittää todennäköisesti myös sydämen lyontihäiriöihin, joita helposti etenkin kevättalvella, kun muutenkin kropan kuormitus korkeinta.
Sydämen vaikutusta lisää tosi paljon kahvi, ts varmaan kofeiini, ja tämän perusteella, voi jalan kramppien ilmaantumisriskiin liittää saman kofeiinin, josta joissain kramppiartikeleissa on mainintaa.
Jotkut väittävät, ettei kahvi olisi diureetti. Tiedä sitten, mutta ainakin jotain saa kramppaamaan helpommin. Jokin aika sitten, melko vähällä verensokerilla join pienen kupposen, ja liikuin hiukan, ja oli sydäntärinää poikkeuksellisesti, vaikka kuormitusta hyvin maltillisesti. Joskus tilanne on paljon pahempi.
Nukkuessa on se huono puoli, että joutuu käyttämään lähinnä vasenta kylkeä, mikä toisaalta painaa kai enemmän sydäntä, tai ei ainakaan tunnu niin kivalta.
Oikealla kyljellä jos nukkuu, käsi puutuu sen verran paljon, että tuntoa häviää. Tiedä vaikka halvaantuisi koko käsi, ja toisaalta melko heikolla hapella tunnon kanssa on mentykin aiemmin. Palautumista jonkin verran.
Kun omia kokemuksia muistelee jälkikäteen, koskien kramppeja ja niiden tietynlaista shokkia kokonaisvaltaisemmin tässä tapauksessa....
VastaaPoistaMieleen tulee yölliset unihoureet, ja jumettumat henkisemmälle puolelle ilmenevinä. Menee vähän epilepsian suuntaan, ja kokemus yhtä dramaattisen syrjäyttävä.
Kramppeja ei voi ilmetä ilman, että lihaksissa tuntuu. Kuitenkin sähkötoiminnan häiriöitä voi ilmetä, perustavammalla tasolla. Tätä voivat olla ne levottomat jalat.
Mikä erikoista, kramppikynnys jos alentuu, levottomista jaloista ei ole tietoakaan, mikäli kramppeja tulee tosi voimakkaina. Muuten levottomiin jalkoihin voi liittyä nippelikramppeja.
Levottomien jalkojen tilanne on itselläni joskus yleistynyt, ts kummatkin kädet olleet samalla tapaa levottomat, ja myös koko kroppa.
Mitä tulee sähkötoiminnan herkkyyteen, herkillä jos menee,... lämpötila tuntuu vaikuttavan tosi paljon. Liian vähän lämpöä, ja lihakset tekevät heti korjausta, mikä kuormittaa. Liikaa lämpöä, ja kuormitus on muuten saletti.
Jotkin tilat ovat tosi lämpötilaherkkiä, ts poikkeamaa ei saa paljoa ilmetä, suuntaan eikä toiseen.
Näitä jos ei kelaa vähän enemmän, tuskin jälkikäteen muistaa mitään siitä, mihin törmäillyt, kun niin paljon voi kuitenkin sattua kaikenlaista.
Monen päivän tauko, ja taas jäälle, samaista aluetta putsaamaan. Lähdin myöhään, kahden jälkeen, vähän odottamattomasti.
VastaaPoistaKotiin päästyä, en ollut uskoa, että kello oli puoli kymmenen. Ei aikarautaa matkassa, eikä sillä tee jäällä mitään. Aika kyllä tuntuu laukkaavan, sitäkin nopeammin.
Kelit vaikuttavat sen verran lumisilta, että jätin tämän päivän osalta lumi"työt" Saimaalla.
VastaaPoistaOpetteluvaihe kun toisaalta päällä, mitä tulee luistinradan ylläpitoon luonnonoloissa... onnistumisen todennäköisyys ei tässä niin paljoa vaikuta. Enemmänkin levättävä, jotta voi toistaa jotain, onnistui tai ei. Pitää kattoa, mitä mielenkiinto kertoo.
Vaikka millejä tulisi paljon, pitempiaikainen suojasää vesisateineen, voi tehdä auratusta kentästä hyväjäisen, vaikka jotain lumikerrosta jäänytkin, vähäisempänä.
Aika pitkälti luonnon mukaan, ja luonnon armoilla mennään, ja se arvaamattomuus tässä hyvää onkin. Ei voi olla niin pientä tekosyytä, miksi ei lähtisi ulkosalle, jos maastoa on, talvisina keleinä. Sama koskee tietysti syksyjä.
Kun jotain ottaa urakakseen, tai päätyy tässä tapauksessa tekemään täysin sellaista, minkä lopputuloksesta ole mitään takeita... enemmän kyse on luonnonkulusta, ja sen tuntemisen opettelusta.
Kysessä vähän kuin surffaus, tekemistä koskien, mihin ei surffaus-sanaa tule yleensä käytettyä.
Mitä surffaamisen onnistumiseen tulee... ei kovin menestyksekästä, tosin rehkiessä ja tietynlaisissa pakollisissa haasteissa väistämättä joutuu ratkomaan epäsuorasti monenlaista, jolloin onnistumisia ei jää toteutumatta, eikä niiden kokemuksia.
Surffailun liittäminen umpihankitöihin... ja sen mukaisiin tuloksiin...
VastaaPoistaRistiriitaisen oloista, ja tuosta piti kirjoittaa suoremmin, jo edellisessä viestissä.
Miksi en kirjoittanut suoraan siitä kokemastani asiasta, ja miksi tämä kuuman puuron kiertely tuntuu olevan se, mikä toteutuu jatkuvasti. Pohjustusta... kontekstitusta... ja pääjuttua yhä vain uupuu.
Näin tosiaan myös sen tutkailemisen puolesta, jota teen omasta puolestani, vailla yleisempää kontekstia.
Ehkä syytä hoksata tietty luonnon asettama prioriosoivuus, joka menee kerrontatoiminnan ohitse. Se mistä tulee puhua perustavampana, se voi kadota ja unohtua, ja hyvästä syystä.
Perustelua en fiba-tyyppisesti tulkittavalle ilmiölle osaa kattavasti antaa. Mitä tulee siitä sanottavasta, johon piti ryhyä, siitä voi ehkä nyt jo kertoa jotain...
Kun ollaan luonnovoimien armoilla ts myös niitten tukemana... ja joskus nämä voi ottaa surffailuna,... joskus tilanne on suoranaista suorittamista ja kiirettä, suorastaan ahdistavan odottavaa toimintaa hektisenä.
Se kilpailuhenki, ja paine jota ihmisetkin toiminnassaan ilmentävät,... on osa sitä luontoa, josta tiedostava ihminen tietää jotain, ja osaa aistia tai tajuta sen, missä kohtaa on tärkeää toimia ilman aikailuja, ja ilman voimien säästelyä.
Ekonomisuus voi hyvin olla tavoite, samoin rauhallisuus, kestävyys, hötkyilemättömyys ... ts tasapainoisuus ja luonnon rytmeissä oleminen.
Kaiken destinaalisen ja odotusarvoisten finaalivaiheiden rinnalle, kuuluu väistämättä myös päinvastaista.
Se, että ei lokosteltaisiin kun tilanne näin kertoo, on tekemisen ja olemisen ylikireyttä.
Voi hyvin tietää keskeneräisyydestä suhteessa luonnonkulkuun, mutta jos tätä isonakaan vajeena ei osaa tajuta... hermoilu on sen pakoilemista, että voisi kaikin valmiuksin olla havaitsemassa niitä riskejä, joita voi ilmetä.
Hermoiluilla ja varautumisillakin on siten rajansa, koska niitten yliottaminen ei oikeasti tuo mukaan palvelevuutta.
Jos tätä ylihuolehtimisen puolta toisaalta korostuu... eikä sitä pakkotakkia sovita itselleen tällaisena, että tietäisi mistä kyse... ehkä ei ota maailmaa siten, kuin sitä on päädytty ottamaan.