Palovammoja ja 3D-maailmaa

Poltin vasemman jalkapöydän ihon, kun toikkaroin eilen illalla veskissä, kiehuvan nokkosveden kanssa.

Jalka säteili polttavuutta pitkään, ja veti vähän huolestuneeksi, että mitä tarkoittaa. Enkä heti älynnyt edes tarkistaa, mitä palovammojen yhteydessä tuli tehdä.

Netistä lukasin, että palovammaa on hyvä käsitellä kylmällä tai haalealla vedellä heti. Ensiapu tällaisena, estää vamman kulkeutumista syvemmälle.

Kylmää tuolin terästä vasten, säitelevä ... saotaan jokin kipu, käytännössä lakkasi. Ensiapu vedellä, kuulemma estää tuota. Näin tekee, tosin yö oli mentävä toisin. Laitoin sukan jalkaan, koska kyseessä sentään pinta-asteinen palovamma.

Sen takia kirjoitan tapahtumasta, että on vähän levottomien jalkojen sukua, tuollainen polttoärsytys. Levottomat jalat ilmenikin, ja vain vasemalla puolella, vaikka muuten ilta ei ollut niitten, muussa tapauksessa.

Palovamman tuntemus ei ole välttämättä kivuksi sanottavaa. Enemmän kyse on ärsytyksellisestä säteilystä.

Ärsytyksellisyyttä oli myös eilen, nokkosia keräillessä. Tosi paljon itikoita. Eräs alue suorastaan kuhisi hyönteisiä. Täydellinen orkesteri, kuin rajumman tuulen tuottamana.

Itikat tosiaan aidosti voivat häiritä metsäläisiä, etenkin vähän kosteilla alueilla, joissa niitä on laumoittain. Suojaus täytyy olla hyvä, vaikka kuumaa tekisi. Jos suojavaatteissa tinkii, ärsyyntymisen takia vaivaantuu yhtä paljon, kuin vaatteita pitämällä.

Suojavaatteista voi kuoritua, vasta reilun pyöräsession jälkeen. Rankka kokemus, omanlaisenaan.

Aamulla kenkää laittaessa, jalkapöydän alue tuntui aralta. Nyt en viitsi edes katsoa, sukkaa poistamalla, ettei ärsytystä lisäänny. Yllättävän neutraali, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Harvemmin tulee tuolla tavoin tunaroiduttua, tosin otin uutena kokemuksena, vaikka pelkäsin osan kesästä menevän tärviölle, jos ihon kanssa alkaa rempata.

***

Tuntemukselliset asiat ovat jotain, somatiikka.

Eräs toinen ilmiö, joka ei ole samalla tapaa hankalaa kuin palovammat tai tapaturmat... on 3D-vaikutelma, joka voi joskus pukata päälle, siis näkemiseen.

Jokainen näkee maailmaa jonkin verran 3Dnä, osa hyvin, osa paremmin. Piirre näyttäs vaihtelevan joskus, mitä ihmetellyt.

Muutama päivä sitten retkotin erään häkkyrän päällä, selkää jumpaten siten, että saattoi katsoa maailmaa vertikaalisti päinvastoin.

Aurinko paistoi, ja varjoja oli sen verran elävästi tvmaa,... että olo oli aika täydet 3D. Ensimmäinen kerta, että tuolla tavoin lähtee ilmenemään.

3D-piirre on sitä, että maailma soi jollain tapaa. Ei flat-kokemusta, vaan jotain kokonaista, jotain elävää.

Uinnin jälkeen voi nähdä asioita 3Dnä. Viimeisin oli vaalien alla, kun Sirpa Paatero näkyi seinäkuvassa, aivan 3Dnä bussia kun odottelin.

Elokuvat voi saada näkemisen maailman soimaan, 3D-tyyliin. Onkohan muita soimistapoja, näkemiseen liittyen.

Kyse ei ole välttämättä niinkään suorasta vilkkaudesta, vaan jostain laadullisemmasta kokemuksesta. Piirrettä on vähän vaikea provosoida / saada aikaan, joskin jotain sukua tuo on flow:lle, vaikka tosiaan vain osa sitä.

Vaihtoehtoisesti, 3Dn voi sanoa olevan kapea-alaista flowta, joka voi tuntua parhaimmilllaan "kaikelta".

Ilmiössä on jotain selko-unenomaista. Elimistö (tai jokin) nousee joskus tuollaiseen tilaan tai paremmin sanoen vaikutteisuuteen.

Mitä ihmisen hermostollisia toimia ajattelee, tai liittymistä maailmaan... ajatellut viime aikoina niin, että tietoisuus ja kokemus on myös havaintoa, tai havainto ei ole kaikin tavoin erityisempää kuin mitä on muut tuntemukset ja ajattelut, joita itseen on liittää.

Jako itseen, ja havainoihin... ei aina tunnu kovin järkevältä, tai sanotaan, että joskus on hyvä ajatella havainto-kerroksesta ihan yhtä samantyyppisesti, kuin mitä muustakin sielullistuntemuksellisuudesta jne.

Jännä, että näkemisen maailmaan voi liittyä sitä huumaavuutta, jota on musiikissa tai tuoksuissa.  Suoran kosketukseen liittyvien aisteihin näitä ei osaa ihan niin hyvin liittää samaan, kun mennään melko eri ulottuvuuksissa.

Täytys olla melkoinen jonglööri, että voisi eritellä samanaikaisesti eri aistikanavia, siinä kun niitä pukkaa vahvana. Näistä ei oikein voi kuin arvailla, sillä kokemusten suhteen on kuin kala, joka ei tiedä missä ui, ja kauhoo.

Idän valaistumisen kokemusta miettinyt joskus, mitä on kokemuksena, mihin perustuu, ja liittyykö tähän jotain arvokasta, ja millä tavoin ehkä tärkeää, ja tavoiteltavaa, ja millä tavoin tällaista voi ajatella soveltuvaksi, muun elämän yhteydessä.

Lähes kilon lahna ongella

Piti aamulla lähteä onkimaan. Toisin kävi.

Sen verran väsynyt kuuden aikaan kellon soittoon herätessä, että piti nukkua vielä tunti, kun viikonloppu, ja mahdollista.

Huomaa että keski-ikäinen, kun yhden vähemmän nukutun yön jälkeen, päivä menee ihan tillin tallin.

Perjantain olin päivästä ongella, ja palasin vasta keskiyön aikaan, valoisaa kun oli.

Hyvä oli reissu, ja koettelemus sen arvoinen. Ongelle teki mieli lähteä perjantaina töitten jälkeen, vaikka edellisellä kerralla nököttänyt rannalla päivän, ilman erityisempiä tuloksia.

Luonto yllättää, ja myös onkimiset, kun kalojen liikkeistä tajua tuon taivaallista.

Perjantainen yllätys lähti sillä, kun koukkuun tarttui reilun puolen kiloinen lahna. Ei ollut paljon matoa mukana, mutta sitäkin isompi vonkale.

Lahna oli vaikea saada kiskotuksi maalle, koska vapa, jota onkiessä käyttää, tosi taipuva.

Viisi onkireissua nyt takana. Pientä sintin punttia, perjantainen poislukien. Sorvia sain lahnan lisäksi, vähän tavanomaista kookkaampana. Muutama pulska.

Perjantai oli siitä hassu kalapäivä, että sain peukalon kynnen mittaisia ahvenia tuon tuosta, jotka piti kuitenkin päästää takaisin.

Isompia onkikaloja ei tarvitse saada montaa, kun kasassa sama määrä kalaa, kuin isojoukkoisessa pienkaloissa.

Eilen tein kaloista smetanapannuketta. Meni tosi kauan aikaa ruotiessa, sillä ruotoja noissa on ruodon tavalla.

Päivä kalamuhennosta ruotiessa... ihan sopivaa viikonlopun hiljaiseloa. Olin ottanut tavoitteeksi, että en tee kovin erikoista, etenkin kun lauantaipäivä vähän nukutun yön jälkeen elettävä. Kokemus sekin.

Kahvissa oli se vaikutus, että sydänoireita sai aikaan, jo kävellessä. Vähän unta, kahvia tuhdisti... eikä muuta tarvita, jotta sydän alkaa muistuttaa olemassaolosta.

Uusi harrastus (onkiminen)

Oli käytävä kävelyllä, kun nappasin paljon helposti löytyvää leipää, ja jonkun valmispihvin, jauhelihasta.

Tänäänkin ollut vähän väsyttävä päivä, samoin kuin eilen. Torkkunut työmatkoilla bussissa.

Tämän päivän uinti teki hyvää, tosin meinasin kuukahtaa kirjan ääreen palatessa, ja taas bussissa.

Ilma tosi viileä, ja tuntui kynnykselliseltä lähteä ulkoilemaan.

Otin ulkoilun tosissaan. Lämpöhousut, pipo, ja talvitakki. Kyllä pärjäsi, vaikka karua oli alkuun, ja se alkoi tuntua hyvältä, nimittäin pieni kylmyys.

Lenkiltä palatessa olikin jo lämmin, ja vähän liiaksikin.

Viimeöiset unet jäi vähiin sen takia, että kävin toistamiseen ongella. Käytännössä onkinut reilut parikymmentä vuotta sitten, ellei erästä mökkireissua lasketa mukaan.

Onkikalat tuntuvat olevan sinttejä. Ensimmäinen onkireissu oli viime lauantaina. Vaikka eilen sain 52 kalaa, jotka piti ihan laskemalla laskea, painoksi noille kertyi vajaat kilo.

Ensimmäisellä kerralla sama kilomäärä, mutta vain jotain kolmannes lukumäärästä, jos sitäkään. Kummatkin reissut, koko iltapäivän mittaisia.

Eilinen reissu ihan sen takia, että sai väsyneenä olla sentään luonnossa. Linnut lauloi, ja vaikka tuuli ja välillä satoi, meni ihan hyvin touhutessa.

Sain särkiä, yhden pienen lahnan, ahvenia ja sorvia. Sorvia en ole kovin paljoa onkinut aiemmin. Punaeväinen, ja vähän litteämpi kuin särki.

Sorvat eleskelevät yleensä matalilla lahdilla. Niin tälläkin kertaa.

Kalan syönnissä on ajastaan katkosta, hyvän alun jälkeen. Tiedä oikein mistä johtuu.

Eräs katkostyyppi eilen, oli särkien vaihtuessa ahveniin. Liekkö eri syöntiajat, tai eri syöntiajat parvikohtaisesti.

Kalojen liikkeistä oikeasti tiedä mitään.

Tuuli vaikka häiritsee hiukan ongintaa, ainakin kalan syömisen havaitsemista... toisaalta pitää itikoita loitolla.

Illan lähestyessä, itikoista alkoi olla riesaa.