Piti aamulla lähteä onkimaan. Toisin kävi.
Sen verran väsynyt kuuden aikaan kellon soittoon herätessä, että piti nukkua vielä tunti, kun viikonloppu, ja mahdollista.
Huomaa että keski-ikäinen, kun yhden vähemmän nukutun yön jälkeen, päivä menee ihan tillin tallin.
Perjantain olin päivästä ongella, ja palasin vasta keskiyön aikaan, valoisaa kun oli.
Hyvä oli reissu, ja koettelemus sen arvoinen. Ongelle teki mieli lähteä perjantaina töitten jälkeen, vaikka edellisellä kerralla nököttänyt rannalla päivän, ilman erityisempiä tuloksia.
Luonto yllättää, ja myös onkimiset, kun kalojen liikkeistä tajua tuon taivaallista.
Perjantainen yllätys lähti sillä, kun koukkuun tarttui reilun puolen kiloinen lahna. Ei ollut paljon matoa mukana, mutta sitäkin isompi vonkale.
Lahna oli vaikea saada kiskotuksi maalle, koska vapa, jota onkiessä käyttää, tosi taipuva.
Viisi onkireissua nyt takana. Pientä sintin punttia, perjantainen poislukien. Sorvia sain lahnan lisäksi, vähän tavanomaista kookkaampana. Muutama pulska.
Perjantai oli siitä hassu kalapäivä, että sain peukalon kynnen mittaisia ahvenia tuon tuosta, jotka piti kuitenkin päästää takaisin.
Isompia onkikaloja ei tarvitse saada montaa, kun kasassa sama määrä kalaa, kuin isojoukkoisessa pienkaloissa.
Eilen tein kaloista smetanapannuketta. Meni tosi kauan aikaa ruotiessa, sillä ruotoja noissa on ruodon tavalla.
Päivä kalamuhennosta ruotiessa... ihan sopivaa viikonlopun hiljaiseloa. Olin ottanut tavoitteeksi, että en tee kovin erikoista, etenkin kun lauantaipäivä vähän nukutun yön jälkeen elettävä. Kokemus sekin.
Kahvissa oli se vaikutus, että sydänoireita sai aikaan, jo kävellessä. Vähän unta, kahvia tuhdisti... eikä muuta tarvita, jotta sydän alkaa muistuttaa olemassaolosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti