Lumia kolattu, ja karmppasi vasenta reittä noin viisi minuuttia. Alkuun säädin asentoa niin, että kohotin reittä, joten ramppi siirtyi myös lonkan koukistajaan. Oli pitelemistä, ja lähinnä sitä. Onneksi oikea jalka toimi normaalisti.
Jäällä tilanne vaihtunut, suojasäävaiheen jälkeen. Lumipeite pääosin sulanut, ja jossain kohden on pakkanen valmistanut kohtuu hyvää jään pintaa. Tänään oli sadellut, tosin vain muutaman sentin.
Ongelma reissussa oli se, etten oikeasti ollut valmistautunut rehkimään. Jäin koripalloilemaankin, turhan takia. Pahinta oli juoman vähyys, ja sama ruuassa. Aikaa tuli kuitenkin oltua useampi tunti, koska puolen päivän aikoina lähdin, ja seitsämän jälkeen palasin.
Vaikka lunta oli kerroksena ohuelti, sen verran ison lumialueen sain tälläkin kertaa urakakseni, että koville otti.
Kuormitusta ei vähentänyt se, että jäällä tuli toimittua miten sattu. Oikeasti en osaa luistella. Kukaan rullaluistelija, ei oikeasti osaa luistella jäällä, luulisin. Aina menee oppiessa, miten luistelu tulisi hoitaa, ja kun urakka, paljoa kiinnittänyt siihen huomiota, miten liikkui.
Juoma tosiaan loppui, kun sitä ei ollut repussa kuin kolme desiä. Kaurapuuroa puolisen litraa. Pyörän jätin kauemmas, raskaahkon kuljetuksen takia, ja samalla jäi isompi vischy-pullo pyörän juomatelineeseen.
Janoisena juoma pyörällä oli odotettu, tosin jo matkalla ajattelin, että kun ei suojattu, olisi varmaan jo jäässä. Oli, ja piti käyttää puukkoa, että pääsi jäätyneeseen juomaan. Samalla huomasin, että keskellä pulloa oli sentään vähän sulaa juomaa. Meni tarpeeseen.
Oli pakkasta jonkin verran, ja varmaan kiristyi, mikä tekee hyvää jään kestävyyttä ajatellen. Jää tuskin enää menee märäksi sen takia, että kasatut kinokset painavat railoja, josta tihkuu vettä.
Oikean jalan varpaita paleli jossain vaiheessa, sitten loppui, ja alkoi taas paluumatkalla. Sama oikean käden sormissa, etenkin keskarissa. Vain yhdet hanskat, ja nekin koripalloillessa meni märäksi.
Kun keskaria kylmätteli, se myös kylmettyi helpommin, kuten tiedetään sanoa. Pitää olla tarkempi. Samoin sukkien kanssa, jos selkeämmin pakkasta.
Jääalue jäi kesken, ja hyvä että älysin lähteä. Matkalla ajattelin, että ei saisi syödä liikaa, koska kuormittaa lisää. Nukkuessa ei halua enää herätä kramppeihin, ja tuskaiseen oloon.
Tuskaiset olot ovat talvisia, kramppeihin liittyviä, ja kerran oli myös korkean kuumeen aikaan. Soitin eräs kerta tilasta terveyskeskukseen. Selitys oli loistava, ja oivaltava, tosin en muista enää, millä mekanismilla ongelmatila syntyi.
Koko projekti oli täydellinen floppi, joka suhteessa. Onnistunutta oli vain se, että kuormittuneisuuden sai sen verran huippuun, että kokemusta riittää, seurattavaksikin asti.
Mittailin kymmennen aikaan verenpainetta, ja oli tosiaan yli 140, ja alapainekkin normaalia enemmän. Paineet normalisoituivat, puolisen tuntia istuttua, tosin pulssi oli kuin korkean kuumeen aikoihin, taisaisesti 72-74.
Kun talvisiin ylikuormitustilat tuntuneet korvissakin asti, ilmiö voi johtua äkillisestä verenpaineen noususta, pakkasten aikaan. Kramppi voi vain lisätä tätä, siinä kun vie energiaa hetkellisesti paljon, jos suurissa lihasryhmissä.
Venyttelin kohtalaisen hyvin, ja yritin juoda, ja joinkin. Suolaa napostelin, ja järjestin suolapurkin tietokonepöydän äärelle, jotta muistaa ottaa sopivasti, mitä se sopivuus sitten onkin.
Sen huomasin, että kuormituksen jälkeen ei saa jäädä liiaksi samaan asentoon, siis oikein hetkeksikään. Kramppi voi yllättää nopeasti, ja olisi pitänyt hoksata, etenkin kun jo luistimia vaihtaessa kenkiin, kramppasi milloin mistäkin.
Kramppien jälkeen tuntui, ettei kannattanut olla liikaa myöskään jalkojen päällä. Jalkohjat hellinä, jostain syystä. Tennispallot teki mukavan kipeää.
Kokeilin pientä ulkoiluakin, kramppikohtauksen jälkeen. Alkuun tuntui hyvältä, tosin vain reilut sata metriä. Kun menin kyykkyyn, samassa alkoi sellainen hytinä, että säikähdin, ja kiiruhdin takaisin kotia.
Hytinän aikana, tunsi miten kaikki lihakset jännittyi, ja etenkin rintakehän kohdalta. Suihkun jätin tietoisesti väliin, ja jää pois, tältä illalta.
Krampatessa älysin, että kun tulevat pysähtyessä,.. jokin tilanne muuttuu lihasten toimiympäristössä. Kaikki ei mene kuin liikkuessa.
Kramppi asettui tosiaan, mutta minuutteja meni monta. Pisin kramppiaika, jonka olen kokenut. Käytin asentoapuna korkeaa ja vähän pienempää tuolia, joista tosi paljon apua.
Nyt ei uskalla käydä nukkumaan kovin äkkiä. Hitaasti menee toipuminen. Suoraan kramppitilaan kuuluu samalla tavoin toipumista.
Tällä kertaa kokemus k-tilan jälkeen oli helpotus tavalla, jonka kokee oksennuksen jälkeen. Ensimmäinen kerta, tällä tavoin voimakkaan helpottavana. Ei tule mieleen, mistä johtuu. Ilta muuten ollut kohtuutukala.
Ongelmaa näin isona, olisi tuskin voinut paremmin tilata, mitä toimintaan tulee. Lisänä edellinen päivä, ja tosiaan pitkästä aikaa luistimilla. Tänään se jo tuntui, etenkin kun lähinnä rehkimistä.
Loistokeli. Täyskuutamo, ja ei tunnelma voisi talvi-iltana olla parempi. Loistomiljöö muutenkin, kun talvella mökit hiljaisina, eikä pimeässä näy.