Sen verran kuormitusta, että viime yönä kuulin unissani erään ihmisen sanovan jotain nasevaa. Vähän oli kuin olisi ääniä kuullut. Vaikka mielenterveys ollut joskus alhaalla, ääniä en juuri ole kuullut, ellei tuollaisia lasketa. Mukaan tulee tietysti mm unihalvaukset, joita tosin en ole vähään aikaan kokenut.
Fyysistä kuormitusta, vähemmän yöunta, ... ja tänään piti vielä mätystä simpukkasuklaata 250 grammaa. Ei se, etteikö aamukahvitkin olisi jo liikaa, tässä tilanteessa.
Oli miten oli, tänään tuli taas mieleen ADHD. Populaaridiagnooseja, tosin seuraillut kerrontaa, tästäkin piirteestä.
Tänään ajattelin, että voisi olla ADHD sen perusteella, että kun saan jotain päähäni, tuntuu tosi pakottavalta käydä tekemään juuri sitä.
Edellistä en ole kuullut liitettävän ADHD-tapauksiin. On kyllä kerrottu, että jos on ADHD, niin voi tosiaan olla kiinnostumatta monesta, mutta kun kiinnostuu, voi keskittyä tosi hyvin. Pitää paikkaansa tämäkin.
Aiemmin olen liittänyt toimintapakon tapaiset itselläni riippuvuuksiin, ehkä paljon turhan takia. Mukana on riippuvuuksia, mutta aivan kuin ne eivät millään olisi niin vahvoja käytännössä, mitä pakottavuus on ihan normaalistikin, tässä tapauksessa.
Itsensä uuvuttaminen on tosi tavallista, mitä joutuu toteamaan. Tätä osaa säätää, tosin käytännön pakosta, edelleen voi lipsahdella.
Kuormitus, jota tällä kertaa koin, oli myös väärää syömistä illalla. Piti välttämättä mennä tunnesyöden överisti, ja vaikka ei tosi paljoa, vaikutus tässä iässä liikaa.
Aamulla en meinannut töihin lähtiessä löytää kännykkää. Myöhästyin bussista. Kun kävin pysäkillä, olin kadottanut kännykän toistamiseen.
Löytäminen oli oikeasti vaikeaa, sillä ensimmäinen katoaminen johtui yksinkertaisesti housuista, joiden taskusta kännykkä tipahti paikkaan, jota oli vaikea jäljittää. En osannut ajatella noin eksoottista.
Turhalla bussipysäkkimatkalla taas kännykkä katosi, kun laitoin kukkaron kanssa huonosto povitaskuun. Ihme että älysin hakea ulkoa, valjojen kanssa.
Tavan rutiineissakin voi tökkiä, ylikuormittuneisuus. Muuten pystyi suhtautumaan tilanteeseen melko viileästi, mitä omaan suorituksiin yleisesti on kuulunut.
Kun tarkemmin ajattelee, koko suvussa on tätä piirrettä tosi vahvana. Nyt ymmärtää tietyt pakkomielteisyydet, ja toisaalta sen, että niistä joskus pitää, kun näkee joillakin, vaikka rasitukseksi menee helposti.
Kunnolla ylikuormittunut, ja yritä saada aikaan sellaista, mikä vaatii henkisiä resursseja. Paska nakki, jos tämän sanoo suomeksi.
VastaaPoistaYlikuormittuneisuus muuten kiehtoo, ja myös ylikuntotilat. Mennään selkeästi vajaalla, mutta voiko samalla olla niin, että tekee asioita, mutta silti ei enää kuormitu lisää.
Mikä on se kohta, joka vie kuormittuneen kohden sitä, että kuormituslisäksi tulee jotain kohtuutonta, ja tilanne tarkoittaa joiden relelaukeamien jälkeen tilaa, jossa toimintaa ei voi jatkaa kuten on ajatellut.
Tänään olen tehnyt vähän haastavia kotijuttu, jotka vaativat energiaa. Mennyt ihan kohtalaisesti, tilanteeseen nähden. Aika erikoista onnistumista.
Netin äärellä kun on, ja katselee paljon lähelle... silmiä rasittaa aika paljon, johtuen varmaan pienistä silmiä ohjaavista lihaksista.
Ylirasittuneena paras tila mitä on saavuttaa, on uupuneisuus, mutta siten, että tässä ei ole kipua, vaan uupuneisuuteen tippumista. Vaihetta on vaikea kuvata.
Kerran vahingoissa koin hiukan flunssaisena sen, miten uupumus voi olla autuasta. Maatessa riitti laskea kädet alas, ja aivan kuin olisi heivannut mielestä sellaisen taakan, mitä muuten mitenkään onnistuisi tekemään.
Aikaa tuosta yksittäistapauksesta on varmaan jotain kymmenisen vuotta.