Perception or expression

https://www.youtube.com/watch?v=j26uHwJ79H4 ((Sadhguru: Don't Express Yourself. Here's Why))

Törmäsin kerrontaan toissapäivänä. En ole katsonut kerrontaa kuin alusta. 

Tyypillistä seuraamista, itseltäni. Tauotan, milloin tahansa, enkä enää katsoa loppuun niitä, joita valinnut katsottavaksi. Joskus ehkä.

Kertoja sen verran tolkukas, että todennäköisesti tulee katsottua loputkin, joskus. Kun sopivan hyvä vinkkeli, ajattelin, että kuulluksi tuli tosiaan, aika riittävästi.

Aiheena gurulla olikin tuo. Kuuntelu vs tuottaminen, vaikka tuottaminen kirjallisessa ympäristössä on kirjoittamista, ja kuunteleminen lukemista, ellei kirjaa tai kerrontaa saa äänimuodossa.

En tiedä mitä kaikkea Guru tulee kertomaan ajattelua koskevassa otoksessaan. Jonkin verran tulkinta sopivasta painotuksesta tökkii, vaikka priorisointia noiden kahden välillä, en voisi olla vähempää jakamatta.

Suomeksi expression on jotain ilmaisuun liittyvää, ja perception, käsitykseen, josta jotain ilmaisua voi lähteä, tai joka voi ottaa jotain soveltuvaa ilmenemismuotoa tavalla, joka ei ole esim puhetta, kirjoitusta tai viestintää... vaan voi olla kaikkea, mitä voi ihminen tuottaa.

Perception on tosiaan jotain syvälle menevää, ja expression voi olla pintaa, tarkoittamatta yhtään mitään.

Mitä noiden kahden välille muuten tulee, yhteyttä on, pinnan ja syvemmälle menevän välillä. Analyysi lienee hankalahko, eikä siitä pitänyt oikeasti kirjoitella, näin vähin eväin.

Kirjoittelutarvetta kun kuitenkin on ollut, ja jatkuvana, ... ja toisaalta osaa jo jakaa paremmin sitä, missä yhteyksissä ajatuksia käy läpi, ... osaa päätyä omille ilmaisukulmillekin.

On tosiaan havaintoa siitä ongelmasta, mikä liittyy siihen että vastaanottaa, ja tekee sitä yhä vaan.

Jatkuva ahtaminen / imeminen valuu ylitte helposti, tosin hyvä kysymys voisi olla se, että mitä tarkoittaa se, että voi olla jatkuva-aikaisesti vastaanottava uuden suhteen, ilman mitään omaa prosessointia sen suhteen, mitä on vastaanottanut.

Ei vastausta edelliseen kysymykseen. Kyse voi olla kypsyydestä.

Guru olemukseltaan heijastaa kypsempää tilaa, tosin vaikea sanoa, mihin perustuu. Omien sanojensa mukaan, mm myös rankkaan taustaan, mikä on helppo uskoa, ts omakohtaisempiotteisuuteen, johon kaikki rankempi automaattisemmin kytkeytyy.

***

Tarkemmin ottaen, piti kirjoittaa kuuntelusta, joka aloitin tästä: https://www.youtube.com/watch?v=uL8gw1T3yo0 ((Melanie Phillips on the destruction of reason))

Tuotakin vain alkuun (1:25). Ideologioista oli mainintaa, ja niiden orjanomaisesta seurailusta ja soveltamisesta. Aivan kuin ideologia olisi oljenkorsi, jonka uhkaaminen aiheuttaisi hengenvaaraa.

Aikaa luotaavaksi tulkinnaksi oli tarkoitettu, kai.

Se tuli mieleen, että jos ihmisen kokemus on suojautuminen ideologisemman kautta... suhtautuminen voi heijastaa jotain tärkeää, vaikka epäsuorasti.

Vaikuttaa jotakuinkin tyypilliseltä se, että kun ihminen kohtaa abstraktin oloisia tai monipuolisia uhkia tai uhkaskenaarioita, joita ei osaa tiedollisesti käsittää, ihminen voi kerronnassaan päätyä ilmaisemaan edes jotain, mikä on yhteneväistä tuntemusten kanssa.

Ihmisen taipumus kaventaa suuria johonkin konkreettiseen, ja ylipäätään rakennuskelpoiseen, ilmenee yleisesti. Jos kerrontaa ottaa kavennetusti, sanat sanoina ja rivit riveinä, voi tehdä epäoikeutusta kertojan todellisuudelle vastaanottajana, kuten tekee kapeaa kertoja itseään ajatellen kertoessaan jotain isompaa, turhan epäkattavasti.

Mihin tulkintaan Melanie Philllipsin havainto sitten oikeuttaa tai yltää... vaikea sanoa. Ajatteluttanut ainakin. 

Konteksti ei välttämättä ole ihan tavanomaisen simppeli, johon hän havaintoaan on tuomassa. Siten havainto voi olla hiljaisiin signaaleihin kuuluvaa.