Mikä tänä hetkenä osuu ja on osa tarvittavaa

Eilen oli sellainen fiilis, ettei siihen käynyt kuin Saksan kielen kuunteleminen ytuubista.

Ei mitään hedonista, ei mitään miellyttävää, vaan jotain kognitiivisen älyllistä, mutta kuitenkin vähän salaperäisin tai arvoituksellisin höystein.

Kyse olotilasta, ja siitä, mikä sopii tasapainotukseen, tai tekemiseen.

Aina ei osaa havahtua ja tarkastella, että mitä selkeämmin ottaen on sitä, mikä ns osuu hetkeen.

Useimmiten, tekemistä jos ei keksi, ja ajan viettoa, sitä ryntää turhan takia sellaiseen, joka toiminut. Ei välttämättä natsaa.

Tarve, johon eilen heräsin, oli siitä hassu, että melko lailla spesifi.