Teoreettinen fysiologia

Alaselkä ei nyt niin jumissa, mutta ylempänä oireita sitäkin enemmän. Olkapäiden kuntoutus pahasti kesken. Niskanimikamissa kipua, ja tulehdusta.

Sitä se uiminen teetti, kun vapaata yritti liikaa.

Uutta on myös se, että vasempaan olkavarteen tuikkii, etenkin istuessa kun kädet edessä. Samaa jonkin verran, myös oikealla puolella.

Hauis ei ole koskaan ollut selvitystilassa, mutta vasemmalta puolelta näin on, ajoittaisesti. Deltoideus samaa. Pinnetila selkeä, todenäköisesti ylänikamista lähtevänä.

Kävin korista, mikä yleensä auttaa. Ei ainakaan pahentanut, ja toisaalta polvet kesti yllättävän hyvin, kun ainakin alkuun osasin olla paljoa tärkyttelemättä.

***

Tietoa kartuttavasti, tuli lainattua paksuhko opus patologiasta. Matskua ja yksityiskohtia sen verran, että mitään syytä ei ole alkaa omaksua sellaista määrää tietoa.

Näitä kuitenkin pohtii, ja siinä kun soveltamisen arvoista löytää, voi olla hyödyksi.

Askarruttavia juttujakin tulee käytyä läpi. Eräs sellainen oli tieto siitä, että syöpää ei juurikaan ilmene raajoissa, ts perifeerisemmillä alueilla.

Miksi noin? Selitys on varmasti löydettävissä, mutta että jos pitäisi päätellä jotenkin itse.

Syöpää voi pitää solujen kasvuun liittyvä ongelmana, ts sisäiseen solunmuodostusprosessissa, alkaa ilmetä fibaa, joka leviää.

Vikaantuminen solujen perusprosesseissa. Kai se jonkin haavoittuvuuden jälkeen on todennäköisempi, jos nyt ei ajattele sitä, millä tavoin korjaustoiminnan vajeet voivat mahdollistaa prosessirikon siivoilua.

Kun mennään kohden periferiaa (distaalisuus), aineenvaihdunta vähenee. Voi ilmetä kylmyyttä, kuumuutta, ja ulkomaailmaan nähden ääriolojen kohtaamista enemmän, kuin mitä proximaalisesti.

Perifeerisyys on kuitenkin enemmän kuin kerrosta, mitä on iho suojana. Ihon toiminta muuten tärkeää, ja tähän liittyy toiminnallisuutta paljon, ja palvelevuutta.

Ihosyöpä kuitenkin ilmenee harvemmin distaalisesti, ja muistaakseni alaraajoihin sijoittuvat ihosyövät... niitä ei oikein olemassa.

Voisi tosiaan kuvitella, että proximaaliset alueet ovat kytkeytyvämpiä, ts kompleksisempia, jolloin tapahtumia on enemmän.

Syöpää ei tosin ole esim sydämessä, mutta toisaalta sydämen solut sen verran erikoistuneita, että jos kuolevat, eivät tosiaan uusiudu, jolloin muodostuu lähinnä arpikudosta, mikä ei tosiaan toimi noilla tienoilla siten kuin tavan sydänlihassolu.

Ihoa uusiutuu paljon, ja on jatkuvasti kasvava. Siten ihoon voi tulla syöpää, kun toisaalta kuormittuu mm uv-säteilystä. Jaloissa ei silti oikein sitä melanoomaa.

Perustavien solutapahtumien yhteyteen sitä syöpää voisi sijoittaa, vaikka esim geenien vaikutuksesta ja proteiinisynteeseistä tajua sen enempää, kuin että noita tapahtuu.

Kun on sitä fysiologiaa, ja tietämisen mahdollisuutta kehon toiminnasta, mieleen tuli ajatus teoreettisesta fysiikasta, ja miksei siten voisi ajatella järkeväksi myös teoreettista fysiologiaa.

Mitä teoreettisen fysiikan tai fysiologian kautta voi arvella tai ennakoida tutkittavista kohteista... tämä voi olla osin toissijaistakin. Enemmän teoria olisi jotain kokonaisvaltaista, yksityiskohtaviidakkoon nähden.

Fysiologian alueella, näin ei ole tullut ajateltua, mutta jos ajattelee tosiaan terveyttä koskevaa tiedemateriaalin paljoutta... teorioista voisi olla tosiaan jotain hahmotusapua.