Edistyksestä ja etenemisestä

Äsken fysiikasta... sitten ihmisistä lisää, jotka näkyvät julkisuudessa, ja tosiaan mielenkiintoa herättävällä tavalla.

Eräs on J-Peterson, josta jotain kirjoitellut aiemmin, tosin vähän. Jonkin verran seurannut. Tuli katkosta, koska äijä tuntui kertovan hiukan tyhjänoloisia, ja sisältöä, joka ei ihan niin oleellisen merkityksellistä.

Viime aikoina löytänyt itseäni arvostamasta enemmän Petersonia, ihan suoraan juttelutavan perusteella. Osaa hoksata kohtia, joista tavalliset ihmiset painavat ohi, ihan noin vain ihmettelemättä.

Peterson toki keskittynyt ottamaan selvää asioista, tosin kaikki eivät tähän oikein päädy, ja jos tekevät... ei heistä tosiaan ole helposti samaan, ainakaan miten sattu. Eri asia kokonaan, millaisen polun jälkeen. Tämän suhteen Peterson itse vähän kielteisempi: 

https://www.youtube.com/watch?v=6ESnpSpgbdg  (Jordan Peterson: Why Are Intelligent People Socially Awkward?)

Maksimaalisen oivaltavaan puhe-episodiin törmäsin muutama päivä sitten. Aika arkisen oloista elämää, mutta ongelmanarvoinen hoksattu, ja merkittävä sellainen.

Ei voisi olla puhe relevantimpaa ajallisesti, ja ikiaikaisesti:

https://www.youtube.com/watch?v=lchWriufJD8&t=64s   (This Is Why We Must Protect Freedom of Speech)

Tämänkertainen kirjoitus piti olla jatkoa jollekin aiemmalle Peterson-pohdinnalle, joten siitä...

Aihe liittyy Tod Grandeen, joka myös pohdiskeli Petersonia. Osin samaa mieltä vaiutelmasta, osin toisella kannalla.

Nyt tuntuu, että Peterson on tosiaan aidohkon oloinen tapaus, virheineen ja onnistumisineen. Jotain autenttista, ja enemmän kuin Grandessa, joka Petesoniin nähden sijoittuu enemmän ... mikähän virkanimike tähän oikein kävisikään.

Grande muuten ihan tolkukas, mutta tosiaan aivan muuta, enkä toisaalta ihmettele, jos sijoittaa Petersonia kyseenalaisuuteen kuuluvaksi. Toisaalta, tämä menee helposti muistutuksena valppaudesta.

Peterson menee selkeästi rintamalla, ja on liekeissä. Aivan eri toimitapa.

***

Kun katsoin jokin aika sitten leffan nimeltä marttyyrit, siinäkin oli eräs autuaaksi päivältään päässyt, tosin harvinaistapaus, yleisempiin nähden.

Ajatus toi mieleen kasvun, ja kehittyneisyyden haasteissa. Osa floppaa, osa ylittää jotain, mitä tavallisesti ei tehdä.

Mieleen tuli tapauksessa hartiat, joita mainitaan kehityksellisyyden yhteydessä. Kehittyneimmät tietyillä sektoreilla, ovat aikaisempien harteilla, ellei katkosta jotain kautta.

On paljon epäonnistumista, jotta joku voisi onnistua. Onnistuminen perustuu tienraivaamiseen, ja epäonnistuneita on laittaa kontribuutioksi. Sattumaa siten se, kuka selviää tietystä koettelemuksesta, ja kuka ei.

Selviäminen tai menestys tai suoritukset, oli hyviä tai huonoja, perustuvat aiempien pyrkijöiden koettelemusten jotain valmiutta lisäävään vaikutukseen. Epäonnistuneet, eivät kokonaisuutena ole epäonnistuneet, vaan olleet ehkä osa vahvaakin rakennustyöläisyyttä.

Ääripäänä valmius, jonka joku onnistuu "napsauttamaan päälle". Paljon kuitattavissa, ns vähällä.