Luin trauman aihetta käsittelevää kirjaa. Alkuun yleistä tietoa, sitten sen verran soveltaviin yksityiskohtiin menevää läppää, että vähän ohi oman tilanteen.
Kirjan lukemisen kautta todentui se ilmiö, josta kerrotaan keksimisten ja uusien ilmiöitten ilmaantumisen yhteydessä samanaikaisesti tai ajallisen läheisesti, ja tosiaan siten, että ilmiöitä syntyy kaukana toisestaan, ts ohi arveltavan vaikutusyhteyden.
Kirjaa kun olin aloitellut, Facessa joku avasi autismin aihetta, jota enemmän itse liittänyt erilaisuuteen... mitä kaikkinensa onkaan.
Erilaisista käyttänyt erilaisia sanoja, mm laitalaisuutta. Vähän vaihtelee, missä yhteydessä erilaisuuden aihetta tulee käsiteltyä.
Viimeisin itse toteuttamani sanavalinta tuli suoraan ihmisen fysiologiasta, tai anatomiasta, tai molemmista.
Autismi on sijoittumisensa puolesta jotain perifeeristä, tavallisemman ollessa proximaalista.
Kuinkas ollakkaan, trauman yhteydessä ensi kertaa törmäsin sanaan, jota oli ylikäytetty, mikä englanniksi kerrotaan sanalla overload, ainakin tietotekniikan yhteydessä.
Havainto oli yllättävä, ts traumakirjan jokin valmistava osuus, joka katalysoi kielenkäyttöä sille tasolle, että saatoin keksiä polkupyörän, ihan omin päin.
Oikeasti, ilmiöstä kertonut paljon vähemmin perustein.
Sanonut muutamaan kertaan, että kun lainaa kirjan, ja jättää sitä lukematta, kohta ei tarvitse enää lukea sisältöä, kun asia on kunnossa.
Ajatus on överiä, mutta vähän suuntaa antavaa, enkä usko, että täyspuppua, vaikka lähtee tyhjän oloisesta, ja ehdottomasti vain siitä.
Kansan tasolla joskus kerrottu, että tyynyn alle kun sijoittaa jotain,... jotain voi odottaa tapahtuvaksi.
Miten sattu toteutettuna... tällaiset ei tosiaan toimi. Kyse varmaan samasta kuin mitä on toivominen, haaveileminen, tai vaikka rukoileminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti