Ilmiön olemassaolo itsessään, kertoo myös paljon, ts ilman näitä ulkoisvaikutuksia, joita eläimet kohtaa.
Näen maailmaa paljon tällaisen kautta, ts vinkkeliä on vaikea olla hoksaamatta.
Ihminen tuossa mielessä vietävänä kuin luonnoneläimet, vaikka jotain parempaa on tapana odottaa. Milloin oikeasti on, ja mitä odotusten perusteista tiedetään? Voiko näihin löytää jotain faktista, ja minkä perinteiskäytännön sijaan?
Arvelisin, että näissä voi olla suhtautumisen paikkaa, ja jos ei ihan joka rintamakohdassa... niin ainakin jossain vähän enemmän, ts vaihtelua tällaisen väljyyden suhteen varmasti olemassa.
***
Törmäsin artikkeliin Facessa. Joskus ei kannata kommentoida julkisesti, vaan kevyemmin. Ajatuksia ja ilmeneviä muuten voi käydä läpitte, ja joskus muutenkin kuin lukemalla.
Kun ilmiölle päätyi antamaan tuon otsikon (Järjestäytyny petoviha), mukana voi lähteä ajattelemaan spontaanimmin jotain asetelmallisuutta, jopa poliittisen toiminnan kenttää.
Luonteeltaan nämä tuntuvat olevan usein jotain lukkotilallisuuden ilmenemiä, siis koko poliittinen areena. Ei ole kovin tavatonta havaita ihmettelyä, tämän tason ongelmista.
Millä tavoin tulee tarkemmin ottaen kuvattavan ilmiön ja työn alle otetuksia... ei välttämättä ihan automaattisesti. Oletussuhtautumiset määräävät paljon.
Tänään tuli töissä mietittyä sitä, mitä tietyt toiminnat voivat eri konteksteissa olla. Yksilötarkoitus yleisessä konteksteissa on yleismääräytyvä riippumatta siitä, mitä yksilön tarkoitus taustalla on.
Kun tullaan yksilön ja yleisen rajapinnalle... ja yleisti paikkaan, jossa tulkinta-avaruus lähtee helposti eriytymään... voimasuhteet määräväät päätymiä, varovaisuus, ja selviytymisellisyys.
Tabut ovat luonteeltaan sellaisia, että sijoittuvat kentän rintamaosuuksille tavalla sillä tavoin, että äärimmäisyyttä tavoittavat asiat tajutaan hankaluutta helposti tuottaviksi.
Kovin paljon vastakkaista tai toismerkityksellisyyttä jos pyrkii ilmenemään jossain toimessa, jota syytä ilmentää kuten kuuluu... tällainen voidaan tulkita tai varmistaa eri kontestien rajapinnoilla esim voima/turvallisuus-perusteisesti.
Jotkin asiat eivät ole yksiselitteisesti otettavia, kaikkiin ympäristöihin päädyttäessä. Missä jokin asia on oma... tällainen vaihtuu jossain kohden yhteiseksi, tai useampaa kytkeytyjää koskevaksi.
Toimintaesteellisyys esim kollektiivisuuden tilanteissa, on helpompi tajuta estyväksi, tällaisen kerronnan jälkeen. Sama koskee toiminnan suojauksen tarvetta, jolloin jonkin asian avoimeksi saattaminen, voi käytännössä tarkoittaa lähinnä ikävyyksiä, ilman käytännön odotusta toisinkääntyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti