Edelleen menossa tuo opus, Nstä, Tarmo Kunnaksen kertomana. Mikä heppu, tuo kertoja, enpä tiedä. Jonkun Kallen kanssa oli, Areenan haastattelussa, samaisen kirjan tiimoilta. Kirja parempi, ja laadukkaampi, avaavana. Joskus voi olla päinvastoin. Riippunee erittäin monesta tekijästä.
N kuulemma ei oikein digannut esim Kanttia, ja systeemikkoja. Oli enemmän luovuutta mukana, taiteilua ja epäsovinnollisempaa, ainakin muiden tulkinnan perusteella.
Itse luin Kanttia vähän, ja jäi kesken, koska vähän vaikeaselkoista matskua. Tavoite tuntui hyvältä, siis näkemyksen tarjoaminen. Tuli mieleen, että jotain tuotavaa oli, Klla, ja se minusta näissä riittää.
Voi toki arvioida, jos tuntee enemmän, mitä K on, tosin ei se niin tärkeää, kunhan voi sijoittaa tuon aikalaisen, esim kerronnan arvioinnin takia.
Ihmisten kokonaisuus merkitsee, tosin mitäpäs tuosta, jos jotain uutta tarjoaa. Peruste tällaisena, täysin riittävä.
Jokaisella kuitenkin aika omanlainen kokonaispaketti, ja syytä olla myös, että niitä irtojuttuina otettujakin on löytää, kun kokonaisuutta muutenkin täytyy jokaisen itsensä sovitella, omaan tilanteeseen.
Puhe tuolla tapaa sopivimmista ja seurattavimmista, tms... tuntuu noin kokien, vähän omituiselta. Ketä voi ajatella vähiten seuraavansa, sen vähemmän on riskiä siinä, että ottaa jotain turhan kokonaista mallia, vaikka onhan kokonaisemman luikautuksessa se puoli, että voi kriisiytyä ja törmätä rajummin.
***
Toinen minkä otan suoraan tosi toisella tapaa, on moraali. Käsitän sen yksioikoisesti ihmisten yleiseen käsitykseen siitä, mikä on hyvä, ja etenkin, miten on hyvä ja sopiva toimia.
Toiminan hyvyydelle ja sopivuudelle, on varmasti jakaumaa, miten kukin toiminto käy, tavan elämässä. Poikkeamat joistain jutuista, ovat tosi erikoisia, ja erikoisina välittömästi otettavia.
Mitä moraalin noudattaminen muuten on, eri tilanteita koskien... aika älytöntä omituisuutta eletään kaavana, mikäli tällaisen pukee itselleen kaavuksi, ja jonka antaa tehdä päätökset omasta puolesta.
Moraali noin kertoen, liittyy omissa assosiaatioissa ongelmiin, hyvin monella tapaa.
Eettisyys suoraan sanana on jotain, mikä ei töksähdä. Harvoin on tällaisia sanoja, jotka itsessään suoraan viittaa kyseenalaiseen.
Eri ihmisillä voi olla näitä suoraan toisin suhtauduttuja sanoa, hiukan toisin valinnoin. Nimikettä en tälle tiedä, ja millä tavoin piirre on tunnistettu olemassaolevaksi.
Moraali tällaisena, ei tosiaan ole sitä, josta en aiemmin olisi kertonut.
N tosiaan painottaa luovuutta ja yksilöllisyyttä, tai paremminkin hakee sitä, mikä on todellista, ja todellisinta näkemyksenä. Vaikeasti näkyy luokiteteltavana, mitä itse pidän suoraan normaalina sitä vasten, mitä elämä muutenkin on, tai miten siihen tulee suhtautua.
VastaaPoistaElämä kiinteäkäsityksellisempänä, on minusta eräs omistamisen muoto. Omistamisessa jotain otetaan omaksi. Sitoumuksessa jokin kahlitaan läheisyyteen, riippumatta siitä, miten sidos toteutetaan.
Jos sitoutuminen on normaalia, sitoutumista ei tarvitse erityisemmin olla painottamassa, ja tuomassa esiin. Sellainen tilanne, puhuu omasta puolestaan.
Miksikään vapaaksi, ja vapaushaihattelijaksi N on vaikea myöskään ajatella. Voi kokea huonoa omaa tuntoa irtiottavasta vaikutuksestaan muihin nähden, ja kärsiä voi tästä paljon, tosin ehkä enemmän tuollaiset kärsii, jos eivät oikein voi rikkoontumatta sovittautua siihen, mikä on yleistarjontaa.
Siinä missä velvollisuus ja mallit ahtaana murjovat, tappavat ja kuristavat, ... harvemmin sanotaan, että vapaus täyteläisempänä, myös tappaa. Tämä tulisi mielestäni tuoda yleisesti esiin, yhtä vahvasti.
Kaikki mitä periaatteellisista ja merkityksellisimmistä puolista tulee yleisesti kerrotuksi... ovat helposti p*skaa, jos tämän kertoo suomeksi. Kyse ei ole pilkun viilailusta. Näkemyksillä on vaikutuksensa, vaikka seurausketjua olisi vaikea hahmottaa. Näin tämän oletan.
***
Mitä tulee Nn käsitykseen toimijana yksilönä, ts eräänä avaimena sen todellisuuden löytämiseen, jonka tulisi ehkä olla myös yksilöitten vastuulla paremmin...
Kunnas kertoo Nn päätyneet yksilön tahdon merkityksen korostamiseen, mikä vähentäisi irrallisuutta, ja tuntumattomuusvajetta, ts arviointi- ja suhteutuskykyä siinä, mikä on elämässä ihmiselle tärkeää, ja mikä ei.
Mitä Nn ajatus tarkemmin tästä on, en tiedä, kun ei kirjakaan vielä lopussa. Voi olla, että jää tarkemmin kertomatta, eikä tässä auta kuin suoraan Nän oma kerronta.
Eräs pointti mikä on oman tehdon korostamisessa, vie EGOON, ja vaikka varmasti jotain yksilönkin tapauksessa, itseään suojaavasti jne, tässä on myös sidospaikka hankalaksi kääntyvänä mahdollsuutena, siinä missä sidosta on samalla tapaa Nn tuomana, kaavamaisempien näkemyksien hakemisessa ja toteuttamisissa.
Vaikea oikeastaan selittää enemmän sitä, miksi laajempimallinen ja yksityinen elämäntapa nouseen niin pahaan ristiriitaan keskenään, siis käytännössä, ja mm tällaisia ajanvaita koskien.
Usarissa tuli ajateltua politiikan alueelta, tästä teemasta näin:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juholaatu/toiset-saamelaiskarajat/#comment-3780650
Eilen törmäsin Y-kanavalla erääseen, joka näkemyksen puolesta painotti sitä, mitä N tuntuu tekevän, yleisestä enemmän marginaalin suuntaisempana.
VastaaPoistaKyseessä autisti, mitä oli itseään onnistunut diagnosoimaan, siis virallisten terveystahovoimien puolesta:
https://www.youtube.com/watch?v=fJ9X5DSnVms :: The 10 Second Autism Test
Diagnoosista mahdollisesti kertova kysymys oli, että kumpi on parempi voimavarana, luovuus, vaiko yhteishenki.
Kysymyksen perusteella olisin itse autisti. Olisin kuitenkin sen verran kahtalainen, että ajattelisin yhteishengen taakse luovuuden, joka mahdollistaa sen, että sen tuotosten päälle lösähdetään, ja jota tavoitettua tosiaan aletaan myös elää.
Kertoja oikeastaan oli samaa mieltä, tosin epäsuorasti tulkiten, koska korosti sitä, että tarvitaan tosiaan erilaisia ihmisiä, myös heitä, jotka kulkevat rakennetuissa, ja ottaisivat nämä tärkeimpänä, kuin kuningas, asettuessaan mahdollistajiensa varaan.