Mustavahakaslöytö ulkoillessa

Tänään varmaan sain niitä sieniä, jotka eivät ole nuijamalikoita, joita viimeksi keräilin, ja joita luulin niiksi, joita pidetty herkullisena. Kyseessä taisi olla mustavahakas, tai sellainen, jota kirjasta katsoin, mutta jota saatoin saada mukaan. Pitää tarkistaa.

Sieniä oli reilut kymmenen, joten käsissä ei mennyt. Sen verran lämmin, että takissa sai hyvin tuotua, eikä maastotakissa ylimääräinen sienen haju, paljoa haittaa.

Tein reissun ulkoiluna, ja törmäsin sieniin sattumalta, vähän uudella alueella. Viimeisin tarkoituksellisemman keräilyreissu metsään, oli maanantaina.

Viimeisin metsäreissu oli enemmän vaeltamista, joskin hyvin märässä maastossa, kengät jatkuvasti läpimärkinä. Ei viitti erikseen hankkia jotain kemikaalia, joka tekisi drymax-kankaan vedenpitäväksi. Pitikin mennä ostamaan.

Marjoja näki, mutta lähinnä joi janoon. Yllätyin, että löysin vielä tähän aikaan hyvin napakoita mustikoita, maukkaita. Karpalojakin vähän popsin, puolukkaa ja juolukkaa. Ei kulu niin paljon vettä.

Sienten osalta mennyt hyvin epätyypillisesti. Kanttarellejä piti saada, retkeilemisen lomassa. Päädyin keräämään sieniä, jotka helposti sekoittaa kanttarelleihin. Kyseessä valevahvero, joita ensimmäistä kertaa keräsin. Tarkistin kirjasta, että voi kerätä, joskaan eivät ole hyvä ruokasieni. Lällörakenteiselta tuntui.

Samalla kertaa, tuli useampaakin tuntematonta sienilajia kerättyä.

Eräs oli vähän kuin puuvarren näköinen, pitkähkö sieni, jolla oli violetinsininen lakin alaosa. Arvelin joksikin seitikiksi, mutten saanut tunnistettua, kirjallisuuden, enkä netin avulla. Suurin osa seitikeistä ei kuulemma ole syöntisieniä, ja ainakin yksi, tappavan myrkyllinen.

Voitattia oli vähän enemmän polulla. Ihmettelin sienen harsomaista peitettä lakin alla, nuoremmilla sienillä. Ajattelin, että olisi hyväkin sieni, vaikka limaiselta tuntui. Kai se menee jotenkin. Kyseessä voitatti, jota en ole käyttänyt. Taitaa olla satoisa.

***

Ei ollut näköjään vahakas, mustavahakkaita ainakaan, lenkillä saamani sienet. Tein liian hätäisen päätelmän. Aimmin keräilin nuijamalikoita yksittäisinä, ja pienempinä. Nyt oli rykelmä, ja isompiakin mukana. Harmi, että tyvi jäi tarkistamatta, oliko nuijamainen, mistä nuijamalikkaa voi tunnistaa.

Nuijamalikkaa ei kuulemma saa syödä alkoholin käytön yhteydessä. Aiheuttaa myrkytyksen, muttei välttämättä vammauta pahasti.

Luontoportin kuvausta kun lukee,... nuijamalikan sanotaan olevan yksittäinen, mitä tosiaan huomasin sienireissulla. Nyt mukaan tulevat sienet ulkoilureissulla, olivat muuta kuin yksittäisiä, kookkaampia, ja hyvin sammalekkaan kostealla alustalla.

Sammalpohja käy myös nuijamalikalle näköjään, ja vahvan vetisyys viittaa samaan, sekä se, että haju ei ainakaan ole parfyymin omainen (korjaus myöhemmin), mitä liitetty mustavahakkaaseen.

Lakin värin puolesta, nuijamalikkaa enmmän muistuttava, vaaleudeltaan. Joskus tummuus tosin vaihtelee.

Kai se on mustavahakas, kun kerran hyvin parfyymin tuoksuinen, ja vaikka vetinen, niin sateista ollut koko päiväkin. Ja toisaalta se rykelmäkasvusto, yksittäisten sijaan.

Ihan hyviä sieniä olivat. Maistoin jo. Parfyymin kaltainen tuoksu selkeä vaikka alkuun yhdistin toisin, kun tuntui niin tunkealta, siis vahvalta, että en osannut liittää oikein kuin ...

***

Sienireissun jälkeen, myös valevahveroita tuli maistettua. Kai ne menee, vaikka tuskin kannattaa alkaa säilömään, kuten ei uusia muutenkaan, kun tutustuu eri lajeihin.

Yksi varsinaisen sienireissun uutuus oli kai nummitatti. Pillistöt oli, pieniä, joukossa isojakin, ja kasvoivat rykelmänomaisesti, ojan pientareella, melko pienellä alueella.

***

Kun tänään tosiaan se ulkoilureissu, niin samalla tuli testailtua vasenta polvea. Ei ole kovin vaikeaa saattaa siihen kipua, jos kävelee jonkin matkaa. Testausta verten, kivun tuotto ja rajan löytäminen onkin tärkeää, koska silloin voi kokeilla myös sitä, mikä voi poistaa kipua.

Kipua alkoi selvempänä kun olin ulkoilualueen ääripäädyssä. Sittemmin mietin, miten voisi liikkua, että kipuvaikutus vasemman polven sivulla vähenisi.

Mäen nousut ja laskut, poikkeavat tavan kulkemisesta.

Eräs tällä kertaa kokeilemani kivunlievitystesti ole kävellä päkiöillä, ja sehän auttoi. Liekkö syynä se, että jalan linjat menee väistämättä toisin, jos ei käytä kantapäätä, vaan linjaus toimineen, poikkeaa selvästi normaalista, ainakin minun tapauksessani.

Istuessa kipua taas palaa, ja pitää tauotella.

Shoputtelukeikkalaisena

Shoppailua, yli 300 euron arvosta, yhtenä päivänä. Edellisellä kerralla yritin startata, mutta tuntui niin tylsältä ja työläältä, että oli keskeytettävä haalinta. Ei yksinkertaisesti jaksanut.

Tänään olikin toista, ja tulos näkyy hinnassa. Tuli otettua kunnon pohjat alle, mm energiosoiden koripallon avulla, ja onnistuihan shoppailu paremmin eväin. Edellisellä kerralla tuli uitua ja saunottua tunti, mikä väsytti totaalisesti, vaikka oli paljon kevyempää. Ihme juttu.

Isälläni oli ajastaan kova shoppailuinto, ts haali vähän sitä sun tätä, taloudesta niin paljoa välittämättä. Vaikka maniaa oli, taloudenhoitoa hän ei olisi muutenkaan osannut.

Mitä omaan shoppailuuni tulee, en oikeastaan ole katunut näitä. Huteja tulee, etenkin vaatteita ostaessa, koska toden käytännöstä osaa sanoa, vasta kokeilujen jälkeen. Isommat hutiostot harmeineen, on enemmän oppia.

Tilitys ja yhteenveto lieneekin tarpeen, ja selitykset, joita tietysti odotetaan, jos ostostoimiini joku sattuisi kiinnittämään huomiota. Ja miksipäs ei mahdollista, kun täysin kassein kaupalta kiikuttaa tavaraa.

No, aihe se on tämäkin, ja yleisen sijaan, enemmän omaa elämää, vaikka nettiin menee. Sen verran tottunut tietokoneen käyttäjä, etten tykkäisi kirjoittaa paperille, ellei kyse jostain muusta kuin päiväkirjasta, tai selkeämmästä kerronnata.

Yksinäinen ihminen noin muuten, ei voi peilata toimiaan muita vasten, oli ne mitä vain, ja silloinkin kun toteutuu, kaikki menee varmasta niin, että on hyvä, ja etenkin sopivaa.

Lisäravinteita luontaistuotekapusta, retkeilyyn liittyviä varusteita, ruuanlaittotuotteita... siinähän ne taisi ollakkin.

Luontaistuotekaupoissa en ole aiemmin jaksanut käydä. Ajatellut, että on humpuukkia. Kun itse keräillyt marjoja, ja yrttejäkin... ja toisaalta tietää tarveyden perusteiden tekijöistä sen, että merkittävää voi olla... avostus kasvanut sen suhteen, mitä suuhun laittaa.

Terveyshavaintoja (itsestäni)

Viime viikolla söin paketin lenkkiä, ja sain ajoksen sisäreiden ylempään osaan. Mielessäni ainakin yhdistin tuon ilmiön, lenkkimakkaraan.

Ei oikeastaan ihmetytä. Sianliha muutenkin tuntuu nykyään ällöttävältä, tai olisiko jopa punainen liha, jos enemmän syö. Tiedä ihan.

Samaan oirekuvaston muutokseen kuului se, millä tavoin näköaisti meni. Kun pämppäilin metsäpolulla, aivan kuin filmi olisi katkonaista, tavan jouhevuuden ja jatkuvuuden sijaan.

***

Nykyään yrittää kiinnittää huomiota myös ruokaan, ja ravintoon,... missä edelleen pahimmat puutteet, koskien myös tietoa.

Nivelongelmia sen verran kroonisena, vähän joka puolella, että enemmän ollut elimistön tilanteen dissaamista, kuin huomioimista. 

Paljon on varmaan löydettävää.

Tänään kokeilin msm-jauhetta, jota joskus päätynyt hankkimaan, mutten alun jälkeen jatkamaan. Edistää kuulemma glukosamiinin imeytymistä. Glukosamiinia tulikin jokin aika sitten ostettua, nivelten takia.

Luin, että auttaa tosiaan nivelvaivoissa, luissa, hiusten ja kynsienkin kasvussa.

***

Joskus aikoinaan, kynteni oli tosi vahvat. Tässä suhteessa olin tullut isäni äitiin. 

Sitten seurasi muutos, ja kynnet ohenivat ja rispaantuivat, eivätkä meinanneet kasvaa. Samoin haavat eivät meinanneet parantua jaloista, ja iho oheni. Mukaan kuului pohkeiden jäykkyys, sekä myös käsivarren lihasten tukkoisuus.

Edelleen monet EM mainitut muutokset päällä, joten muutos voi olla peruuttamaton. Aivan kuin diabetesta. Painoa olikin parhaillaan 120 ja risat, tosin keventäminen normipainoon vaikka onnistui, ja kilot säilyneet... tilanne ei ole kaikilta osin palautunut.

Metsän kanssa tahdon olla

Viimeinen puolukkareissu perjantaina. Toin marjoja kotiin reilut 70 litraa. 

Puolukkasato paikoitellen tosi hyvä, toisin kuin vuodesta olin ajatellut. Yhdistänyt puolukkavuoden samaan, pihlajanmarjojen satoisuuden kanssa. Pihlajanmarjoja ei ole, ainakaan ihan missä vain. Aika vähän kai yleisestikin.

Viimeisin puolukkareissu oli samalla parhaimpaan satoaikaan tehty. Aiemmat keikat, vaati sopivan paikan, jotta kypsiä olisi saanut sopivasti. Sen vuoksi paljoa en voinut ottaa.

Kaksi edellistä reissua, joka tapauksessa täysimittaisempia, ja puolukkaa ihan riittävän oloisesti jo säilössä, vuotta varten. Voisi ajatella, ettei enempää kannata ehkä kerätä. Toisaalta kun marjoja löytyy paljon, ja duunit muuten vähissä, marjastamisessa on jotain järkeä, kunhan säilönnän ja tulevan kulutuksen huomioi.

Viime kerralla meni poimuri rikki. Kahva irtosi, ja viimeiset kolme ämpäriä, täyttyi vähän hitaammin, ja ennenkaikkea... suuremmalla vaivalla. Ristiselässä tuntui, kuten marjastusharrastuksia aloitellessa, vuosia sitten.

Mitä kipuihin tulee... marjametsä vei joskus alaselän siihen kuntoo, että hyvä kun sängystä pääsin ylös. Seurauksena oli pitempi jakso, alaselkäkroonikkona, kiitos venyttelyjen, joilla lisäsin ja ylläpidin saatua ongelmaa.

Mistä kipu, sieltä myös parannus. Kipu ohjaa, ja opettaa. Siinä kai periaate, joka toteutui, kun ajattelin, että parempi kuitenkin jatkaa sitä, mistä ongelmia alkoi.

Kivun suhteen erikoista on se, että niihin olen keksinyt toiminnallisia keinoja, joilla on lievittäviä vaikutuksia muutenkin. Täsmähoitoja ja kuntoutusta, fysioterapeuttisemmin,... en ole soveltanut, koska osaamista uupunut.

Kehohuoltoon ja terveyteen ei suoranaisesti ole ollut soveltaa hierojakoulun oppeja kovinkaan tehokkaasti, vaikka fysioterapeuttista näkökulmaakin oli mukana. Enemmän toiminut tavan mutuilu, ja eri toiminnoissa pyöriminen, ja vaikutusarviointi.

Se mikä on hyvää kehon epäsuorassa kuntoon saattamisessa ja ylläpidossa, täsmätoimituksellisen sijaan... on mielekkyys, jonka voi liittää helpommin siihen, missä toiminta on tarkoituksellista, jotenkin kokonaisempana.

Tee toimia tarveys-edellä. Laihduta vaikka sopivan painoiseksi. Kohta toimit motiivista, joka on hyvin välillinen, ja aikasi ammennettuasi tästä... et enää jaksa, joten tavoitteeksi asettuu pakosti toinen, eikä edes päätöksen jälkeen... vaan lipsumisena, jota on vaikea todeta ja myöntää toteutuneeksi. TS epäonnistuminen, ja toivon menetys. Tavoitteesta ja sen saavutuksesta ehkä luovuttava, jne.

Todellisuudessa, mitä kropan oppeihin tulee, täsmätoimet ovat hyviä, ja etenkin ymmärrys siitä, miten keho toimii. Pikkuhiljaa tällaista osannee soveltaa tavan arkeen. Nopeasti ei ole tästä tehdä napakkaa koontaa, tai esimerkillistää täsmäannin onnistumisia.

Koska holismi on tärkeää joka tapauksessa, ja tarkentamiset myös terveystoimissa... hyvä toisaalta, että näissä on voinut mennä kaksilla rattailla. Siinähän pusertuu välissä jotain, kohden sopivampaa suuntaa.

Mitä tulee marjastusharrastukseen, tai sienestämiseen... uskomatonta miten paljon voi yksinkertainen harrastus opettaa tekijäänsä. Kyse ei ole ainoastaan siitä, mitä saa saaliiksi siinä, mitä on lähtenyt tavoittelemaan syötäväksi.

No, nyt sitten löytyi sopiva otsikkokin, tälle kulkemiselle: Metsän kanssa tahdon olla... ja laulun jatko: ... sankar jylhän vuoriston. Tapiolan vainiolla, karhun kanssa painii lyö...

Tuo perinnelaulu, on sanoitukseltaan melkoisen teemaan kuuluvaa DG-kamaa. Kulkua kun jälkikäteen tarkastelee... kai pientä tolkkuuntumistakin voi havaita toteutuneeksi. Arkea on enemmän jo muu, kuin se mahtipontisuus, joka aiemmin elämää kantoi, tai joka aiemmasta elämisestä oli mahdollista ja hyödyllisen sopivaa luoda, ihmispäädyn toimintaa koskevasti.

Kai se on niin, että karhut kaadettava, ja ihminen tosiaan edelleen vielä pelkää noita luonnon suurjättejä, joihin itsekkin kuuluu. Jospa se vielä tästä ... ja realistisemmin mahdollisuuksin myös.

Luominen, rakentaminen,... ajautuminen, rakentuminen

Piti kirjoittaa Usariin kirjasta Da Vinci -koodi. Uutuusjuttu, ja kulttuurillista hypeä sen verran, että karttanut tällaista. Nyt kuitenkin sain kuunneltua kirjan.

Piti kirjoittaa jotain nasevaa ja herättävää ajasta, kirjan ja muiden ajatusten tiimoilta. Koska sanottava ei ollut noin vain laukaistavissa, meni enemmän pohdiskeluksi, ja niiden osasten tarkentavaksi seurailuksi, joita en osaisi välttämättä liittää noin vain, kerrontaani.

Hyvä, ettei yritä liian suurta, liian höttöistä ja epämääräistä. Joskus menee, tosin oltava vähän varovaisempi siinä, ettei ajattelejana tylsytä itseään suotta, kun terävyys on tosiaan tärkeää. Tekee sitä, mikä pitää samalla sopivassa terässä.

Räväyttävyys ja herättävyys, ei suoranaisesti ole itseisavoista, yleisessä kerronnassa. Jos se kuitenkin puuttuu, voi omaa kerrontaa arvioida, millä tavoin on jostain ongelmallisesta kertova, jämähtänyt, jne.

Selkeän avaavuus-ominaisuuden kun voi liittää myös kerrontaan, jota ei ole esittelmässä muille, vaan tekee tällaisen itsensä tähden.

Luovuudesta piti käydä jotain perusteita, mutulähdöllä. Laitan alle jotain siitä, mitä tuli aiheesta eilen ajateltua, pöytälaatikkokontekstissa...

*** Luovuudesta ***

Luovuus on uutta, uuden luomista vanhasta (räsähdykset).

Uudessa omat arvaamattomuutensa, riskinsä ja duuninsa, joten monipuolinen juttu, kokonaisuutena alkaa tällaista tarkastelemaan. Ja mistä löytää edes oleelliset, joilla tämä menisi.

Luovuus(paine) lisääntymisellisenä, vaikkakin suorastaan pakonomaista (determinismi), tai reaalisesti ottaen hyvin vetävää,... ei jää vain yksilö-lisääntymiseen, vaikka luovuuden konkreettista puolta esittääkin se, mitä jälkeläiset ja uusi sukupolvi (vertaislajin jäsenet) on, tai voivat olla.

Mitä jää suhteeksi luovuuden odotettaviin ja mahdollisiin vaikutuksiin ja varautumiseen, suhteessa siihen, mikä on jo koeteltua, ja noinollen paikkansa ansainnutta, kulkuaikaansa koskevasti. Millaista reagointia, ja ihmisen tapauksessa suunnittelua, sekä järjestelyjä.

***

Luovuuden voi yleisesti ajatella simppelisti pakkona, ja toisaalta pakkona ottaa huomioon tuo pakko. Luovuuden toteutumia (toisinotettavan arvoista/luiskahtavaa) esiintyy kaikkialla rakentamisessa (r1) ja rakentumisessa (r2), joka on ei-toistavaa (antisylisyys).

Luovuus pakon ja erilaisten deterministisen oloisten linjojen mukaisena... on käsitteenä turha, tai ainakin sellainen, jota ei välttämättä kannata mainita joka yhteydessä, mitäänsanomattommammaksi tekevän kontribuution vuoksi. Menee, jos käsitteen (välineen) hallitsee, muuten ei, tai käy ongelmaksi (yleispiirre).

Kun luovuuden poistaa kerronnasta, ehkä parempi mahdollisuus ymmärryksellisesti yltää siihen, miten perustavan oloinen jännite uuden ja vanhan välillä muodostuu, ja mitä voi saada aikaan.

Yksinkertaisinta on puhua elämässä pärjäämisestä, ympäristön haasteista ja vaikutusimpulsseista ja niiden kumuloitumista,... (koettelemukset) joihin voidaan päätyä vastaamaan tavalla, jota ihminen voi tulkita mm luovuuden osoituksena, uuden rakentamisessa.

***

On sitä tekemistä, jonka ihminen tunnistaa luovaksi ja ihmiselle ominaiseksi taituruudeksi.

Osa rakennetaan, tosin tätäkin suurempi osa,.. yksinkertaisesti rakentuu tai kasautuu, koska jää aina olematta osa tietoisempaa rakentamista. Jotain tapahtuu siellä, minne ei huomiointia enää voi ulottaa.

Ihmistä voi jännitevastaanoton suhteen ajatella mittarina, joka reagoi jännitekenttissä niin, että dynaaminen alue on samantapaisesti rajautunut,.. mikä näkyy esim sähkömagneettisten aaltojen vastaanottokyvyssä. Tai kojeissa, joiden dynaaminen alue ulottuu tietylle kaistalle. Jne.

Luovuusrakentamisen lisänä, on näin olemassa vaikuttumaa ja matskukasaantumaa, ilman sen tietoista kanavoimista tietoisemman rakentelun alueelle.

Asiat joita ympäristössä tapahtuu, voi toisaalta toteutua ihmisen (eliön) päädyssä järjestelyillä, joita aiemmin jo rakennettu, tai rakentautunut automaattisemmin.

Vaikuttumaksi jää mahdollisen luovuuden lisäksi myös vaikuttuminen, joka vankistaa (tai hajoittaa) aiemmin luotua tai rakentunutta.

 

*** Eliö pämppäilijänä ***

Siinä kun ihminen tai eliö pärjäilee olintienoillaan, vain uuteen tarvitsee reagoida ja pysähtyä, mikäli kynnyksiä riittävästi ylittyy, herättävänä.

Toteutumaksi uudenlaisten ympäristöhaasteiden yhteydessä, jää liittyvän ja koettavissaolevan kontrolloimattoman osuuden pitämistä siedettävänä, mitä tarkoittaakin.

Jos asiat voidaan ottaa vanhoina... menee usein helposti samaan, ja sen kautta voi tukevammin, myös jatkossa. Konservatiivisuus rulettaa, etenkin jos sen osuus luotettavaksi osoittautunut. Troijalaiset toki mahdollisia.

Jos jotain uutta ilmenee, joka ei sovitu aiemmin koettuun nähden huomaamattoman helposti, seurauksena on dissonanssi. Voi näkyä hyvänä mahdollisuutena (uteliaisuus...), tai varovaisuutena(pelokkuus...).

Noin tapahtumallisesti kerrottuna, voi paremmin ymmärtää sen, mihin väistämättä perustuu se, että maailmassa on heikompaa ja vahvempaa aluetta, ja miksi tähän liittyy niin paljon oleennaista.

Kyseessä on jotain massiivista takana (toimijuuskärki huippuineen), ja siinä kun uusi on merkityksellistä,... se tosiaan haastaa, joko hyvässä tai pahassa mielessä.

Vastassa on yleensä tavan elämisen touhu (perusduuni), ja merkittävästi ajatellen, David-Goljat -tilanne, tai selkeämpi kuntokuuri.

Tavan touhua on kaiket päivät, joka ihmisellä. DG-juttu on myös jokapäiväistä, tosin yksilöitä tämä haaste yllättää harvemmin.

Kokonaisemmassa systeemissä, sen merkittävimmillä rintamilla, DG-meininkin pyörii enemmän nonstoppina, jossa toki osallisuutensa kaikilla jotain kautta. Siinä missä pienempiin osuuksiin ei herätä, isompaan ajetulla alueella, mennään touhukkaammin, tai tilannetta vastaavalla tavalla, mikä on tosiaan järkeleempää.

Jos todellisuutta ei kerro heikommuuden ja vahvemmuuden kautta, ei oikeastaan ole ihan tässä maailmassa,... tai voi nimenomaisesti olla ja myös pysyä, koska puhe (tiedostavasuuntaisempi) on jäänyt huomiomatta. Tämän voi ymmärrettävyyden vuoksi yhdistää tulipalossa makoiluun, ihmisen tapauksessa.

Isojen ja huomioitavien yhteydessä, pienemmät jää jälkoihin. Toisaalta, yhteenotoissa näkyy vain huiput, ei niinkään se, mikä on suoremman havaittavuuden tuolla puolen.

*** Eliö ennakoijana ***

Jakolinja uutta ja vanhaa koskien, on perustava, samoin mitä tähän on ehkä yllätyksellisesti, mutta erinomaisen selkein perustein liitettävissä.

Ihmisen käsittelyllisellä alueella, erääksi perusrintamaksi asettuu se, johon ihmisillä on tapana viitata totuus-käsitteen kautta.

Totuuden suuntainen helposti jakaa. Ei ihme, koska ihmisen ja eliön osalta, jakava vaikutus on tosiaan se, mitä perustavan (P) ympärille kehkeytyy, on havaittavaa, ja merkityksellistä.

Luovuuden toteutumat erilaisena rakentaina, turva, jne, ts reagoimiset ja toimet yleisesti, näin kumuloitunein rakentein on se, jolla on saatu pärjäiltyä erilaisissa voimaprosesseissa. On jotain perustavaa (P), ainakin vaiheittaisesti, jonka vaikutuksesta rakentumista ja organisoitumista ilmenee siinä, mikä ei ole linjassa tuon kanssa.

Kaikkeutta ajatellen , Pn olemuksesta voidaan spekuloida, ja oikeastaan perusjuttuna tällainen ohjaa, spekuloinneista huolimatta, vaikka P muuten voisi olla luonteeltaan kiistanalainen, esim vaihtuvaluonteinen.

Voikin ihmistä tuntevana ehkä sovittaa P-suhtautumisen vaikutuksellisuutta siihen, mitä tiedetään epäsuorista vaikutuksista, ja sen huomioimisesta, mitä ei oikein osata tunnistaa, ja tuoda työpöydälle.

Perustavimmat tekijät, ei noinolllen ole kovin kaukana tunnottomuudesta, ja sitä koskevista ilmiöistä, joista kaukaisinta on kontrollointi, tai hallinta.

Tarkkoja jos ollaan, tässä muuten laajassa avausoperaatiossa,.. kontrollia kyllä ihmiseltä löytyy, ja sen tarvetta.

Mukaan ei tosin päädy niinkään hallinta tai jokin tasapainokykyyn liittyvä valmius, eheydellisessä mielessä, mihin hallinta ja varmuus muuten voi viitata, ihan terveenä piirteenä / ominaisuutena.

 

*** Lopuksi ***

Eilinen tarina juuttui tosiaan lumeen. Puhku loppui. Ei toisaalta ollut alkuun tarkoitus lähteä harhailemaan, kerrantaan ryhdyttyäni, ja siinä kun sisältöä alkoi ilmetä, en malttanut olla syventymättä.

Todellisuudessa se syventyminen, jota tuossa yllä esitelty luovuuteen liittyen jne... oli lähtönä ja sisääntulona sen verran eksoottinen, että tienoo jonne päädytty, tuntui vaativan ihan kokonaisempaa näkemistä siitä, mikä oleellista.

Sotaan mentiin, ts vähän hankalaan, ja soitellen. Sitä saa, tosin varmaan myös ilman soittelua olisi takkiin tullut, joten turha tässä on epäonnistumisia alkaa surkuttelemaan.

Mitään kunnon rakentamista mistään, en tosiaan saanut aikaan. Yleensä sitä ajattelee, että kun jotain rakentaa, edes jotain pysyvää saisi läjään, johon nojata jatkossa.

Mieleen tulee kerronta matematiikasta, ja toisaalta koodikirjastosta, ohjelmoinnin yhteydessä. Eilen tuli kuunneltua Aatos Lahtista, matematiikan osalta: https://www.youtube.com/watch?v=dnFjfcAI9YM

Ajatukseni rakentelusta on ollut jotain samaa hakeva, jo aikoja sitten, eikä Lahtisen kerronta ollut kovin yllättävä.

Äskeistä ajatellen voi ehkä arvella varmemmaksi sitä, miksi tykkää tietystä monumentaalisuudesta, ihan perusrakentamista myöten. Aatos mainitsi muinaiset Rooman tiet, jotka kestävät aikaa, jne. Kiinan muurinkin voi liittää ehkä tähän.

Aatos Lahtinen, Erkki Pehkonen... melkein kuin Ahto Apajahti ja Pasi Palmulehto. Loppuun sopinee hyvin tuo nimikeleikittely.

Elämisen rakenteet

 

Tuli tunne siltä, että sotien syissä on tapahtunut muutosta, kun katsoin toista Areenan ohjelmaa Natsi-Saksan ajoilta. Yleistä sodissa silti on...

A. Sodat ovat isompien ihmis-kokoonpanojen aikaansaannosta.

B1. Sota pitää yllä sitä, mitä on saatu kasaan (1), ja jota koetaan tärkeäksi, ja mahdolliseksi suojata.

B2. Toinen syy on se, että rakentunutta ja aikaansaatua kokonaisuutta (1), voidaan sodan kautta vankistaa entistä kestävämmäksi, ja vahvistusaskel on tärkeä, tai mahdollinen ilman isompia vastustuksia.

Tuosta voi erottaa toimijuutta, ja sen eri kerroksia.

Ydin-tahto/pohja voi olla kapea, mutta käsittää silti yhdenmukaisuutta kauttaaltaan, etenkin puolustavin perustein koetussa sodassa (Talvi-sota?). Toisaalta, sotaa voi joutua rakentamaan vastustuksesta huolimatta, eri perustein, ja eri tavoin motivoiden (palkka-armeija, diktatuuri).

Valtarakenne jonka alaisuudessa toimitaan, on suojelevana ja suojeltavana perustavaa laatua, joskin sen takana voidaan olla vaihtelevasti. Elinkaarista voitaneen tietää jotain, historian perusteella.

***

Aiemmin yhtenäisyyttä toi paljon erityisesti uskonnot, joilla oli riittävän kokoavaa voimaa, mikä toi suojaa muista ryhmittymistä, ja mahdollisti muuta tarvittavaa yhteistoimintaa.

Kulullisesti ajatellen... elämässä toteutuu aina jotain yhtenäistä, tarpeelliseen pyrkiessä.

Tuo saa sanallisemmat ilmaisunsa, jotain havaittavan arvoista, ja jotain välitettävää. On jumalia, joista veistelty kuvia, tehty sanallisia selostuksia, vähän kaukaisempaa, jne (yhteistärkeys ja siihen vietävä).

Myöhemmin, yhteenliittävistä jumalista tuli enemmän välineitä, ja niiden olemus painottui enemmän ilmaistuna, kuin että ne olisivat jäsentäneet enää niin vahvasti olemassaolon perustekijöitä todellisuudesta.

Yhteisempi kuva, joka oli jaettu ja jäsentävä, päätyy ennenpitkää osaksi todellisuutta eri tavoin, eri ihmisiä koskien, ts ydistävä kuva (väline, tarina) jakaa ihmisiä.

Joskus nuo jaot luovat sisäistä jännitettä, jolloin syntyy jakaantumista, ehkä seesteisestikin. Mahdollisuutta on toisaalta myös parempaan näkemysten jalostamiseen, kokemuspuolta paremmin mätsääväksi.

Sotaa ajatellen, sisäisempi sota on välineen kääntymistä sisäisen hankalasti, jolloin rauhanomaisen jakaantumisen sijaan, jännite ja viimein taistelu kohdistuu erimielisiin. Tässä tilanteessa, voi jumalat ja yhdistävät tekijät olla pienessä ja epähavaittavassa roolissa, koska pääjuttu on enemmän keskinäisyydessä, jota ratkaistaan voimakeinoin.

Ulkoisempi sota on taas isompien valmiiden kokoonpanojen välisiä yhteenottoja. Jännite voi kanavoitua konfliktiin, tai kirvoittumiseen, samalla tapaa kuin sisäisemmissä yhteisemmässä prosessissa.

Rakennekulun voi nähdä hyvin myös yksilöä koskevasti, vaikka yksilön todellisuustuntumaa, ei tarvitse yleensä jakaa samalla tapaa yhteisyyden pohjaksi.

***

Nykyisyyttä jos ajatelee, ja sen kulkuja, edellinen kuvaus kokoonpanoista ja niiden rakentemisista, pätee edelleen.

Uskonnonvapaus julistuksena ei paljoa merkitse, jos yhdistävän arvoiset tekijät ovat muuta, kuin perinteisen oloiset irrationaalisemmat uskonnot, joita suojelee papisto, ja suuri tietämättömyyden ja mystisyyden verho.

Jos yhteisempi kantavuus loppuu joltain luotettavaksi ajatellulta yhteisvälineeltä,... seurauksena voi olla uususkonnoituminen, tai siitä haikailu.

Oleellisempaa taitaa kuitenkin olla päivittyminen johonkin konkreettisempaan, joka toisaalta on enemmän myös ihmiseen sijoittuvaa. Näin päästään johonkin entistäkin välineellisempään, ja vaihdostahti yhteisyyden takaajana kiihtyy, koska käy pysyväluonteisesti otettavana, mahdottomammaksi.

Yhdistävänä tekijänä voi olla vaikka valtio, tai jokin suurempi toimija, tai väline. Valuuttojen kohdalla voidaan ehkä jo sotia, tai maa-alueet voivat edelleen olla tai palata olemaan jotain. Sama koskee liittoutumia, ja samanmielisten valintaa, kunhan edes jotain saadaan taakse, pysymään takana, ja vahvistavana.

***

Kokonaisuutena ottaen, mennään enemmän ihmisellä, ja häneen läheisemmin kuuluvilla rakenteilla, ja niiden mukaisin valinnoin, kuin että olemassaolo itse, loisi tarvitseville kuvan yhteisestä.

Jos näitä ajattelee pitemmälle, tai aavistelee,.. voi intuitiivisesti päätyä olemaan pessimistinen. Joskus ajattelin, että ydinsota voisi olla sellainen, joka luo riittävästi uhkaa ja rajoja ihmiselle. Oikeasti, tällaisten suhteen ei osaa kuin arvailla.

Se, että joku ei ihan satasella lähde mihin vain... ei minusta ole ihme, jos maailmaa näkee tällä tavoin. Mieluummin on jopa kaikkea vastaan, mikäli esiinnoston kantavuuteen ei luota, siten kuin on tarkoitusta arveltavissa.

Vastarannan kiiskeys... voi olla perustellun osuvaa, usein jopa yleisenä.

Kun joku kertoo erikseen jostain hankalasta, hyvästä tai merkittävästä, ja yrittää saattaa yhteyteen yksipuolisen oloisesti jotain,... täydentävät arvioinnit voi nähdä kiusana, ja dissaamisena, vaikka ilman noita, eheysvaje olisi ongelma, ja hajoittaisi liikaa.

Tietyt toimet yleisempää asuun pyrkiessään, voi kuitenkin korreloida aina sen kanssa, ... että jotain on suoraan pielessä, ja ongelmallisesti koettu. Miksi muuten niihin tulisikaan herätä, kuten aloittaja toisaalta on toivomassa.

***

Yhteispohjallisuuteen liittyy paljon saatavaa, ja nykyään yhä konkreettisemminkin.

On näitä yhteenliittäjiä, vaikka valtioiden, yritysten, taloussysteemien, ... mukaisina. Välineitä kun ovat, ja niillä saa luotua auki kanavia,... näitä voidaan myös sulkea.

Tulee mieleen se, mistä käytetään sanaa rosvous. Mukana, kunnes vientivaihe on parempi, ja seurata kannattaakin muuta välinettä, ja haudata ehtyneet lähteet.

Se jako ja ottaminen, joka tapahtuu yhteisempien kulkujen kautta, ja niitä sulkemalla,... ei ole jotain rikoslaissa suoraan määriteltyä. Todellista se kuitenkin voi olla, tavan rikollista ryöstämistä enemmän.

***

Kulkua on, taivaanrannan tyhjyyksistä, konkreettisempaan ja todellisempaan lähestymiseen, ... aina irrallisuuteen saakka. Ei isoja sotia, mutta ei myöskään yhteyttä boksin ulkopuollelle.

Vaihtoehdot ei tietysti jää noihin. Vaikea ennustaa.

Jos yhteisyyttä tarvitaan puolten pitämiseen, on se ehkä valta, mitä yhteisemmän välineen takaa aina on löytynyt, tai sen läheisemmän mielitietyn, joka parhaimmassa tapauksessa sopivasti yhteistäkin tavoittava.