Piti kirjoittaa Usariin kirjasta Da Vinci -koodi. Uutuusjuttu, ja kulttuurillista hypeä sen verran, että karttanut tällaista. Nyt kuitenkin sain kuunneltua kirjan.
Piti kirjoittaa jotain nasevaa ja herättävää ajasta, kirjan ja muiden ajatusten tiimoilta. Koska sanottava ei ollut noin vain laukaistavissa, meni enemmän pohdiskeluksi, ja niiden osasten tarkentavaksi seurailuksi, joita en osaisi välttämättä liittää noin vain, kerrontaani.
Hyvä, ettei yritä liian suurta, liian höttöistä ja epämääräistä. Joskus menee, tosin oltava vähän varovaisempi siinä, ettei ajattelejana tylsytä itseään suotta, kun terävyys on tosiaan tärkeää. Tekee sitä, mikä pitää samalla sopivassa terässä.
Räväyttävyys ja herättävyys, ei suoranaisesti ole itseisavoista, yleisessä kerronnassa. Jos se kuitenkin puuttuu, voi omaa kerrontaa arvioida, millä tavoin on jostain ongelmallisesta kertova, jämähtänyt, jne.
Selkeän avaavuus-ominaisuuden kun voi liittää myös kerrontaan, jota ei ole esittelmässä muille, vaan tekee tällaisen itsensä tähden.
Luovuudesta piti käydä jotain perusteita, mutulähdöllä. Laitan alle jotain siitä, mitä tuli aiheesta eilen ajateltua, pöytälaatikkokontekstissa...
*** Luovuudesta ***
Luovuus on uutta, uuden luomista vanhasta (räsähdykset).
Uudessa omat arvaamattomuutensa, riskinsä ja duuninsa, joten monipuolinen juttu, kokonaisuutena alkaa tällaista tarkastelemaan. Ja mistä löytää edes oleelliset, joilla tämä menisi.
Luovuus(paine) lisääntymisellisenä, vaikkakin suorastaan pakonomaista (determinismi), tai reaalisesti ottaen hyvin vetävää,... ei jää vain yksilö-lisääntymiseen, vaikka luovuuden konkreettista puolta esittääkin se, mitä jälkeläiset ja uusi sukupolvi (vertaislajin jäsenet) on, tai voivat olla.
Mitä jää suhteeksi luovuuden odotettaviin ja mahdollisiin vaikutuksiin ja varautumiseen, suhteessa siihen, mikä on jo koeteltua, ja noinollen paikkansa ansainnutta, kulkuaikaansa koskevasti. Millaista reagointia, ja ihmisen tapauksessa suunnittelua, sekä järjestelyjä.
***
Luovuuden voi yleisesti ajatella simppelisti pakkona, ja toisaalta pakkona ottaa huomioon tuo pakko. Luovuuden toteutumia (toisinotettavan arvoista/luiskahtavaa) esiintyy kaikkialla rakentamisessa (r1) ja rakentumisessa (r2), joka on ei-toistavaa (antisylisyys).
Luovuus pakon ja erilaisten deterministisen oloisten linjojen mukaisena... on käsitteenä turha, tai ainakin sellainen, jota ei välttämättä kannata mainita joka yhteydessä, mitäänsanomattommammaksi tekevän kontribuution vuoksi. Menee, jos käsitteen (välineen) hallitsee, muuten ei, tai käy ongelmaksi (yleispiirre).
Kun luovuuden poistaa kerronnasta, ehkä parempi mahdollisuus ymmärryksellisesti yltää siihen, miten perustavan oloinen jännite uuden ja vanhan välillä muodostuu, ja mitä voi saada aikaan.
Yksinkertaisinta on puhua elämässä pärjäämisestä, ympäristön haasteista ja vaikutusimpulsseista ja niiden kumuloitumista,... (koettelemukset) joihin voidaan päätyä vastaamaan tavalla, jota ihminen voi tulkita mm luovuuden osoituksena, uuden rakentamisessa.
***
On sitä tekemistä, jonka ihminen tunnistaa luovaksi ja ihmiselle ominaiseksi taituruudeksi.
Osa rakennetaan, tosin tätäkin suurempi osa,.. yksinkertaisesti rakentuu tai kasautuu, koska jää aina olematta osa tietoisempaa rakentamista. Jotain tapahtuu siellä, minne ei huomiointia enää voi ulottaa.
Ihmistä voi jännitevastaanoton suhteen ajatella mittarina, joka reagoi jännitekenttissä niin, että dynaaminen alue on samantapaisesti rajautunut,.. mikä näkyy esim sähkömagneettisten aaltojen vastaanottokyvyssä. Tai kojeissa, joiden dynaaminen alue ulottuu tietylle kaistalle. Jne.
Luovuusrakentamisen lisänä, on näin olemassa vaikuttumaa ja matskukasaantumaa, ilman sen tietoista kanavoimista tietoisemman rakentelun alueelle.
Asiat joita ympäristössä tapahtuu, voi toisaalta toteutua ihmisen (eliön) päädyssä järjestelyillä, joita aiemmin jo rakennettu, tai rakentautunut automaattisemmin.
Vaikuttumaksi jää mahdollisen luovuuden lisäksi myös vaikuttuminen, joka vankistaa (tai hajoittaa) aiemmin luotua tai rakentunutta.
*** Eliö pämppäilijänä ***
Siinä kun ihminen tai eliö pärjäilee olintienoillaan, vain uuteen tarvitsee reagoida ja pysähtyä, mikäli kynnyksiä riittävästi ylittyy, herättävänä.
Toteutumaksi uudenlaisten ympäristöhaasteiden yhteydessä, jää liittyvän ja koettavissaolevan kontrolloimattoman osuuden pitämistä siedettävänä, mitä tarkoittaakin.
Jos asiat voidaan ottaa vanhoina... menee usein helposti samaan, ja sen kautta voi tukevammin, myös jatkossa. Konservatiivisuus rulettaa, etenkin jos sen osuus luotettavaksi osoittautunut. Troijalaiset toki mahdollisia.
Jos jotain uutta ilmenee, joka ei sovitu aiemmin koettuun nähden huomaamattoman helposti, seurauksena on dissonanssi. Voi näkyä hyvänä mahdollisuutena (uteliaisuus...), tai varovaisuutena(pelokkuus...).
Noin tapahtumallisesti kerrottuna, voi paremmin ymmärtää sen, mihin väistämättä perustuu se, että maailmassa on heikompaa ja vahvempaa aluetta, ja miksi tähän liittyy niin paljon oleennaista.
Kyseessä on jotain massiivista takana (toimijuuskärki huippuineen), ja siinä kun uusi on merkityksellistä,... se tosiaan haastaa, joko hyvässä tai pahassa mielessä.
Vastassa on yleensä tavan elämisen touhu (perusduuni), ja merkittävästi ajatellen, David-Goljat -tilanne, tai selkeämpi kuntokuuri.
Tavan touhua on kaiket päivät, joka ihmisellä. DG-juttu on myös jokapäiväistä, tosin yksilöitä tämä haaste yllättää harvemmin.
Kokonaisemmassa systeemissä, sen merkittävimmillä rintamilla, DG-meininkin pyörii enemmän nonstoppina, jossa toki osallisuutensa kaikilla jotain kautta. Siinä missä pienempiin osuuksiin ei herätä, isompaan ajetulla alueella, mennään touhukkaammin, tai tilannetta vastaavalla tavalla, mikä on tosiaan järkeleempää.
Jos todellisuutta ei kerro heikommuuden ja vahvemmuuden kautta, ei oikeastaan ole ihan tässä maailmassa,... tai voi nimenomaisesti olla ja myös pysyä, koska puhe (tiedostavasuuntaisempi) on jäänyt huomiomatta. Tämän voi ymmärrettävyyden vuoksi yhdistää tulipalossa makoiluun, ihmisen tapauksessa.
Isojen ja huomioitavien yhteydessä, pienemmät jää jälkoihin. Toisaalta, yhteenotoissa näkyy vain huiput, ei niinkään se, mikä on suoremman havaittavuuden tuolla puolen.
*** Eliö ennakoijana ***
Jakolinja uutta ja vanhaa koskien, on perustava, samoin mitä tähän on ehkä yllätyksellisesti, mutta erinomaisen selkein perustein liitettävissä.
Ihmisen käsittelyllisellä alueella, erääksi perusrintamaksi asettuu se, johon ihmisillä on tapana viitata totuus-käsitteen kautta.
Totuuden suuntainen helposti jakaa. Ei ihme, koska ihmisen ja eliön osalta, jakava vaikutus on tosiaan se, mitä perustavan (P) ympärille kehkeytyy, on havaittavaa, ja merkityksellistä.
Luovuuden toteutumat erilaisena rakentaina, turva, jne, ts reagoimiset ja toimet yleisesti, näin kumuloitunein rakentein on se, jolla on saatu pärjäiltyä erilaisissa voimaprosesseissa. On jotain perustavaa (P), ainakin vaiheittaisesti, jonka vaikutuksesta rakentumista ja organisoitumista ilmenee siinä, mikä ei ole linjassa tuon kanssa.
Kaikkeutta ajatellen , Pn olemuksesta voidaan spekuloida, ja oikeastaan perusjuttuna tällainen ohjaa, spekuloinneista huolimatta, vaikka P muuten voisi olla luonteeltaan kiistanalainen, esim vaihtuvaluonteinen.
Voikin ihmistä tuntevana ehkä sovittaa P-suhtautumisen vaikutuksellisuutta siihen, mitä tiedetään epäsuorista vaikutuksista, ja sen huomioimisesta, mitä ei oikein osata tunnistaa, ja tuoda työpöydälle.
Perustavimmat tekijät, ei noinolllen ole kovin kaukana tunnottomuudesta, ja sitä koskevista ilmiöistä, joista kaukaisinta on kontrollointi, tai hallinta.
Tarkkoja jos ollaan, tässä muuten laajassa avausoperaatiossa,.. kontrollia kyllä ihmiseltä löytyy, ja sen tarvetta.
Mukaan ei tosin päädy niinkään hallinta tai jokin tasapainokykyyn liittyvä valmius, eheydellisessä mielessä, mihin hallinta ja varmuus muuten voi viitata, ihan terveenä piirteenä / ominaisuutena.
*** Lopuksi ***
Eilinen tarina juuttui tosiaan lumeen. Puhku loppui. Ei toisaalta ollut alkuun tarkoitus lähteä harhailemaan, kerrantaan ryhdyttyäni, ja siinä kun sisältöä alkoi ilmetä, en malttanut olla syventymättä.
Todellisuudessa se syventyminen, jota tuossa yllä esitelty luovuuteen liittyen jne... oli lähtönä ja sisääntulona sen verran eksoottinen, että tienoo jonne päädytty, tuntui vaativan ihan kokonaisempaa näkemistä siitä, mikä oleellista.
Sotaan mentiin, ts vähän hankalaan, ja soitellen. Sitä saa, tosin
varmaan myös ilman soittelua olisi takkiin tullut, joten turha tässä on
epäonnistumisia alkaa surkuttelemaan.
Mitään kunnon rakentamista mistään, en tosiaan saanut aikaan. Yleensä sitä ajattelee, että kun jotain rakentaa, edes jotain pysyvää saisi läjään, johon nojata jatkossa.
Mieleen tulee kerronta matematiikasta, ja toisaalta koodikirjastosta, ohjelmoinnin yhteydessä. Eilen tuli kuunneltua Aatos Lahtista, matematiikan osalta: https://www.youtube.com/watch?v=dnFjfcAI9YM
Ajatukseni rakentelusta on ollut jotain samaa hakeva, jo aikoja sitten, eikä Lahtisen kerronta ollut kovin yllättävä.
Äskeistä ajatellen voi ehkä arvella varmemmaksi sitä, miksi tykkää tietystä monumentaalisuudesta, ihan perusrakentamista myöten. Aatos mainitsi muinaiset Rooman tiet, jotka kestävät aikaa, jne. Kiinan muurinkin voi liittää ehkä tähän.
Aatos Lahtinen, Erkki Pehkonen... melkein kuin Ahto Apajahti ja Pasi Palmulehto. Loppuun sopinee hyvin tuo nimikeleikittely.
Kun jälkikäteen katsoo kirjoitus, otsikko kulullisesti tulisi olla niin, että ensin jotain impulssia ja sysäystä muualta, tämän sopivaa kertymää, ... ja kynnysten ylittymistä siellä, mikä ollut sen esteenä, mistä vaikutusta lähtenyt ilmenemään sinne, missä vaikutus joutunut johonkin toisiin pyörteisiin, eikä ole voinut pitemmälle jatkaa.
VastaaPoistaMokat ja virheensä melkein jokaisessa kertomuksessa. Putkeen kun ei mennyt... saa olla johdattelemassa kanavia paremmaksi, että jatkot menee pitemmälle. Taitaa olla sitä samaa aiheen äärellä tapahtuvaa duunia, mistä jo alettu nakertaa muutenkin.
Toinen huomionarvoinen arvioitava kohta on siinä, että DG-rintama tuli liitettyä painotetummin ja ehkä poissulkevan oloisesti, suuriin globaalimpiin ympyröihin.
Todellisuus on sitä, että DD-tapahtumat on sitä, mitä ihminen yksilönä toimittaa kaiken aikaa, eikä muuta oikeastaan kykene duunailemaan, koska muu järjestyy enemmän siten, miten on saatu joskus toimimaan pohjalla, että tosiaan siellä ei tarvitsisi olla.
Mitä olisikaan se työ, jossa käsiteltäisiin samalla sitä alustarakennetta, mihin tulisi jo voida nojata, kun tehdään rakennetta ja jotain isompia operaatiota, joita olisi mahdoton toteuttaa paikassa, jota varten ei ole infraa. Ajatus on absurdi.
Kun mennään DG-toimintoihin, ts huippuduuneihin, samanaikaisesti on oltava sitä pohjaa valmiina. Kun toisaalta ei välttämättä,... selittyy helposti se ongelmallisuus, mitä suurduuneissa voi näkyä isona vajeena.
***
Kun nimittäin tarkastelee ihmisten kokonaisempaa maailmaa, ja sen isoimpia rakennelmatyömaita... ei ole kovin yllättävää, että samanaikaisesti tehdään muutakin, ja tuotakin enemmän ja laajemmalla.
Kyseessä on toiminnallinen pyramidi, ta kärjeksi päätyvä työkalu. Ihmiskunta kokonaisuutena on kuiten se, mihin DVK-kirjan pääsanoma liittyi.
Kyse on luomistyöstä, sen osana olemista, ja myös sen kokonaisuuden puolesta, mitä täältä toimitetaan.
Symboliikkana DVKssa mainittiin miestä kuvaava symboli, ylöspäin suuntautuvana kolmiona, ja naista kuvaava symboli kolmiona, joka suuntautuu kärki edellä alas.
Naista edustaa toisaalta symboliikassa Venus, ja miestä Mars. Venus on lähempänä Aurinkoa, ja Mars enemmän Aurinkokunnan ulkolaidalla.
Painovoimallisesti Mars ei voi olla kuin orjentoitunut kohden painavinta tekijää, ts Aurinkoa, jolloin mahdollisen reitin osaksi jää väistämättä Venus. Pyörimisliikkeen takia, Venukselle ei Marsista kuitenkaan laskeuduta, ja toisaalta Tellus onkin jo välissä.
Mitä tulee suuntiin noin muuten... Aurinko on elämänvoimaa tarjoavana enemmän lähde, ts pitää yllä sitä säpinää, joka sitä kauempana on nähtävänä... viimein jokaisella planeetalla.
Tarina noin kertoen,... menee astrologisen oloiseksi. Muuten planeettajärjestelmä on selkeästi jotain, mikä vaikuttaa sillä tavoin, että elämä perustuu täysin tuolle alustalle.
Millainen on sitten järkevää planetaarisuuteen liittyvää rakentumisen kerrontaa ja mikä ei... tästä voi ajatella eri tavoin.
Kommentteja ei näköjään voi editoida myöhemmin, edes blogin pitäjänä. Liekkö säädettävissä, en varma.
VastaaPoistaKolmiosymboliikkaan liittyi vielä se, että naisen ja miehen symbolit yhdistettynä, rakentavat Daavidin tähden.
Ihmiset ovat joskus aikoinaan,... olleet tosi toisella tavalla kaikkeutta tarkastelevia.
Nykyihminen tuossa mielessä, on ottanut itselleen hiirulaisosan, toisaalta jotain aivan muuta.
Ehkä nämä syklaa, kuten kertoo se symboli, jonka nimi on JingJang. OIkeasti tulisi ottaa selvää tuosta symbolista, joka ympyrän muotoinen, ja jonka taustaa en tarkemmin tiedä.