Elämisen rakenteet

 

Tuli tunne siltä, että sotien syissä on tapahtunut muutosta, kun katsoin toista Areenan ohjelmaa Natsi-Saksan ajoilta. Yleistä sodissa silti on...

A. Sodat ovat isompien ihmis-kokoonpanojen aikaansaannosta.

B1. Sota pitää yllä sitä, mitä on saatu kasaan (1), ja jota koetaan tärkeäksi, ja mahdolliseksi suojata.

B2. Toinen syy on se, että rakentunutta ja aikaansaatua kokonaisuutta (1), voidaan sodan kautta vankistaa entistä kestävämmäksi, ja vahvistusaskel on tärkeä, tai mahdollinen ilman isompia vastustuksia.

Tuosta voi erottaa toimijuutta, ja sen eri kerroksia.

Ydin-tahto/pohja voi olla kapea, mutta käsittää silti yhdenmukaisuutta kauttaaltaan, etenkin puolustavin perustein koetussa sodassa (Talvi-sota?). Toisaalta, sotaa voi joutua rakentamaan vastustuksesta huolimatta, eri perustein, ja eri tavoin motivoiden (palkka-armeija, diktatuuri).

Valtarakenne jonka alaisuudessa toimitaan, on suojelevana ja suojeltavana perustavaa laatua, joskin sen takana voidaan olla vaihtelevasti. Elinkaarista voitaneen tietää jotain, historian perusteella.

***

Aiemmin yhtenäisyyttä toi paljon erityisesti uskonnot, joilla oli riittävän kokoavaa voimaa, mikä toi suojaa muista ryhmittymistä, ja mahdollisti muuta tarvittavaa yhteistoimintaa.

Kulullisesti ajatellen... elämässä toteutuu aina jotain yhtenäistä, tarpeelliseen pyrkiessä.

Tuo saa sanallisemmat ilmaisunsa, jotain havaittavan arvoista, ja jotain välitettävää. On jumalia, joista veistelty kuvia, tehty sanallisia selostuksia, vähän kaukaisempaa, jne (yhteistärkeys ja siihen vietävä).

Myöhemmin, yhteenliittävistä jumalista tuli enemmän välineitä, ja niiden olemus painottui enemmän ilmaistuna, kuin että ne olisivat jäsentäneet enää niin vahvasti olemassaolon perustekijöitä todellisuudesta.

Yhteisempi kuva, joka oli jaettu ja jäsentävä, päätyy ennenpitkää osaksi todellisuutta eri tavoin, eri ihmisiä koskien, ts ydistävä kuva (väline, tarina) jakaa ihmisiä.

Joskus nuo jaot luovat sisäistä jännitettä, jolloin syntyy jakaantumista, ehkä seesteisestikin. Mahdollisuutta on toisaalta myös parempaan näkemysten jalostamiseen, kokemuspuolta paremmin mätsääväksi.

Sotaa ajatellen, sisäisempi sota on välineen kääntymistä sisäisen hankalasti, jolloin rauhanomaisen jakaantumisen sijaan, jännite ja viimein taistelu kohdistuu erimielisiin. Tässä tilanteessa, voi jumalat ja yhdistävät tekijät olla pienessä ja epähavaittavassa roolissa, koska pääjuttu on enemmän keskinäisyydessä, jota ratkaistaan voimakeinoin.

Ulkoisempi sota on taas isompien valmiiden kokoonpanojen välisiä yhteenottoja. Jännite voi kanavoitua konfliktiin, tai kirvoittumiseen, samalla tapaa kuin sisäisemmissä yhteisemmässä prosessissa.

Rakennekulun voi nähdä hyvin myös yksilöä koskevasti, vaikka yksilön todellisuustuntumaa, ei tarvitse yleensä jakaa samalla tapaa yhteisyyden pohjaksi.

***

Nykyisyyttä jos ajatelee, ja sen kulkuja, edellinen kuvaus kokoonpanoista ja niiden rakentemisista, pätee edelleen.

Uskonnonvapaus julistuksena ei paljoa merkitse, jos yhdistävän arvoiset tekijät ovat muuta, kuin perinteisen oloiset irrationaalisemmat uskonnot, joita suojelee papisto, ja suuri tietämättömyyden ja mystisyyden verho.

Jos yhteisempi kantavuus loppuu joltain luotettavaksi ajatellulta yhteisvälineeltä,... seurauksena voi olla uususkonnoituminen, tai siitä haikailu.

Oleellisempaa taitaa kuitenkin olla päivittyminen johonkin konkreettisempaan, joka toisaalta on enemmän myös ihmiseen sijoittuvaa. Näin päästään johonkin entistäkin välineellisempään, ja vaihdostahti yhteisyyden takaajana kiihtyy, koska käy pysyväluonteisesti otettavana, mahdottomammaksi.

Yhdistävänä tekijänä voi olla vaikka valtio, tai jokin suurempi toimija, tai väline. Valuuttojen kohdalla voidaan ehkä jo sotia, tai maa-alueet voivat edelleen olla tai palata olemaan jotain. Sama koskee liittoutumia, ja samanmielisten valintaa, kunhan edes jotain saadaan taakse, pysymään takana, ja vahvistavana.

***

Kokonaisuutena ottaen, mennään enemmän ihmisellä, ja häneen läheisemmin kuuluvilla rakenteilla, ja niiden mukaisin valinnoin, kuin että olemassaolo itse, loisi tarvitseville kuvan yhteisestä.

Jos näitä ajattelee pitemmälle, tai aavistelee,.. voi intuitiivisesti päätyä olemaan pessimistinen. Joskus ajattelin, että ydinsota voisi olla sellainen, joka luo riittävästi uhkaa ja rajoja ihmiselle. Oikeasti, tällaisten suhteen ei osaa kuin arvailla.

Se, että joku ei ihan satasella lähde mihin vain... ei minusta ole ihme, jos maailmaa näkee tällä tavoin. Mieluummin on jopa kaikkea vastaan, mikäli esiinnoston kantavuuteen ei luota, siten kuin on tarkoitusta arveltavissa.

Vastarannan kiiskeys... voi olla perustellun osuvaa, usein jopa yleisenä.

Kun joku kertoo erikseen jostain hankalasta, hyvästä tai merkittävästä, ja yrittää saattaa yhteyteen yksipuolisen oloisesti jotain,... täydentävät arvioinnit voi nähdä kiusana, ja dissaamisena, vaikka ilman noita, eheysvaje olisi ongelma, ja hajoittaisi liikaa.

Tietyt toimet yleisempää asuun pyrkiessään, voi kuitenkin korreloida aina sen kanssa, ... että jotain on suoraan pielessä, ja ongelmallisesti koettu. Miksi muuten niihin tulisikaan herätä, kuten aloittaja toisaalta on toivomassa.

***

Yhteispohjallisuuteen liittyy paljon saatavaa, ja nykyään yhä konkreettisemminkin.

On näitä yhteenliittäjiä, vaikka valtioiden, yritysten, taloussysteemien, ... mukaisina. Välineitä kun ovat, ja niillä saa luotua auki kanavia,... näitä voidaan myös sulkea.

Tulee mieleen se, mistä käytetään sanaa rosvous. Mukana, kunnes vientivaihe on parempi, ja seurata kannattaakin muuta välinettä, ja haudata ehtyneet lähteet.

Se jako ja ottaminen, joka tapahtuu yhteisempien kulkujen kautta, ja niitä sulkemalla,... ei ole jotain rikoslaissa suoraan määriteltyä. Todellista se kuitenkin voi olla, tavan rikollista ryöstämistä enemmän.

***

Kulkua on, taivaanrannan tyhjyyksistä, konkreettisempaan ja todellisempaan lähestymiseen, ... aina irrallisuuteen saakka. Ei isoja sotia, mutta ei myöskään yhteyttä boksin ulkopuollelle.

Vaihtoehdot ei tietysti jää noihin. Vaikea ennustaa.

Jos yhteisyyttä tarvitaan puolten pitämiseen, on se ehkä valta, mitä yhteisemmän välineen takaa aina on löytynyt, tai sen läheisemmän mielitietyn, joka parhaimmassa tapauksessa sopivasti yhteistäkin tavoittava.