Syyslieheet

Taas syksy, ja syksyn lieneet. Tarkoittaa marjastusta, ja sienestystäkin vähän.

Hyvä mustikkavuosi. Eilen meni iltaan asti, ja tämä päivä siivoillessa. Valmista tuli.

Muina vuosina, on valmistautunut paremmin kauteen. Nyt tuntuu, että on talouskin epävalmis, syksyn toimintaan.

Hankalaa, kun tähän aikaan on paljon muutakin tapahtumaa. Kesä muuten hiljaista, eikä tapahdu mitään.

Metsässä oppii, joka vuosi. Jo pelkästään se, kun kasaa itseään marjastukseen. Saa ihan eri tavoin ryhtiä, koska toimi vaatii sen verran monen asian huomioimista.

***

Suurin yllätys eilisessä retkessä oli kuumuus, ja se, miten hyvin siitä huolimatta pärjäsin.

Vaapukkatienoolla oli järvi, jossa käväsin vähän väliä, sillä vaapukkapensaiden takia, pukeuduttavat täysin suojaavasti, piikkejä ja punkkeja vastaan.

Tasaisempi ja selkeä metsäkangas kun eilen oli, shorseissa pärjäsi. Ei vaan käynyt paljasjalkailu, sillä niin on jalat hajalla.

Lisää meni jalkoja hierteelle, kun käytin ensimmäistä kertaa Rapalan kumikenkiä. Ei paha, mutta vasemman ukkovarpaan tilanne vaikka paranee kaiken aikaa, on hyvin arka, ja sattuu aina, jos johonkin kolhaisee.

***

Oli taas kautta ennen marjastusta, että lähti nivelet vähän kipuilemaan. Vasen polvi on sitkeästi itsestään muistuttava, ja tuntuu tosiaan myös istuessa, ja etenkin siinä.

Erikoisinta vasemman polven kanssa oli metsäretki, jossa sain päivän aikana tuntemuksen pois kokonaan.

Ristiseläkivun olen selättänyt marjastuksella, mutta polven kuntoutukseen en olisi uskonut.

Polvea en osannutkaan lähteä kuntouttamaan, etenkään kokonaisemman päivän oloisella reissulla. Toisin kävi, sillä käytin istuinta, johon toisaalta saattoi nojaillakkin.

Vaikka vähän kömpelö matkassa, sen verran liikkeisiin tuli vaihtelua, että polvi tokeni. Uskomaton löydös.

Ruisleivästä ei osaa luopua, mutta muista viljoista tulee, samoin sokerista. Sokeria en tosin käytä missään, enkä juuri herkuttele.

Ruisleipääkin tulisi muistaa syödä vain muutama viipale päivässä. Varmaan jokin keliakia, tmva.

***

Kun tulin marjasta, vähän painavine kantamuksineen, älysin sentään pyöräillä eri tavoin. Normaalisti polkimille asetan päkiät ja varpaat, ts jalkaterän kärjet. Kivin vaihtoehto.

Isommin kun väänsin ylämäkiin, käytin voimantuottoon pelkästään kantapään kautta linjautuvaa voimaa, ja annoin varpaiden tippua rennoksi.

Tänään onkin sitten polvililumpion yli tulevan jännealueen kiinnityskohta vähän kipeä. Mitähän näistä oikein tulisi tietää, että vaivan saisi vähemmälle.