Päivä se meni, tämäkin. Marjastaessa, tällä kertaa, vaikka sunnuntai.
Varauduin hyvin päivään eväillä, ja ajattelin olla pitkään. Kohtalaisen pitkään olinkin.
Uutta oli keräillä myös vaapukoita. Toinen kerta tänään, sitten maaseutuelämisten.
Vaapukat on hidasta kerätä. Aivan toinen laji, kuin mustikoitten poimiminen.
Vaapukat marjana, on sen todella erikoisen makuisia. Kun käsin poimii, tulee helpommin popsittua, suoraan jo pensaasta.
Polvea kolotellut, vasenta. Teki jo ennen marjastuksia. Koronan jälkeen jäi liike vähemmälle, ja nivelissä alkoi tuntua.
Vaikka marjavermeet painaa, ja pyörällä liikkuu, en ihan varma siitä, että menee nivelien kannalta huonommin.
***
Tänään mietin kahta sanaa: arvo ja anteeksianto.
Ensimmäistä kertaa ajattelin, etten ymmärrä arvoista mitään. Mitähän mahtavat olla. Jos jokin tuntuu hyvältä, tai pahalta, jne... eiköhän se ole siinä.
Mitäs toimenpidettä taas anteeksianto mahtaa olla. Miten se liittyy siihen, että on sujut menneisyyden ja nykyisyyden kanssa? Mitä sujuvaoloisuus tarkoittaa, jotenkin konkreettisemmin.
Nykyään ei enää osaa ottaa perussanastoa ja erilaista kerrontaa samalla tavoin, kuin mitä aiemmin tuli tehtyä. Maailmaa rakentaa paljon tarkemmin,... siinä kun kykenee.
Marjastuksesta oppinut ainakin sen, ja fyysisestä työläydestä, että turhemmat ajattelut joutaa olla sopivilla tauoilla, eikä tee ollenkaan pahaa.
Kaikkea sitä tulee toki ajateltua, mutta kun tekee perusasioita, mukaan tulee paljon uuttakin, uusia vinkkeleitä.
Kun marjastaa, sitä on reissujen jälkeen myös tekemistä. Duuni ei pääty, kun tulee metsästä kotia.
VastaaPoistaKun väsytti, piti pakastaa vaapukat ja imuroida ihan ensteks mustikat. Sieniä keräilen lähinnä suoraan pannulle. Aikaisemmalta vuodelta on kuivattuja sen verran.
Sitten tulisi vielä muistaa venytellä. No venyttelin jonkin verran, ja rullailin.
Kehonhuolto on ollut aika lailla retuperällä, muinakin aikoina. Mukavat liikkumiset... ja mitäs näistä muista perusteista.
Kuunnellessa jotain, menee venyttelyt paremmin. Pitää ottaa tavaksi.