Tänään varmaan sain niitä sieniä, jotka eivät ole nuijamalikoita, joita viimeksi keräilin, ja joita luulin niiksi, joita pidetty herkullisena. Kyseessä taisi olla mustavahakas, tai sellainen, jota kirjasta katsoin, mutta jota saatoin saada mukaan. Pitää tarkistaa.
Sieniä oli reilut kymmenen, joten käsissä ei mennyt. Sen verran lämmin, että takissa sai hyvin tuotua, eikä maastotakissa ylimääräinen sienen haju, paljoa haittaa.
Tein reissun ulkoiluna, ja törmäsin sieniin sattumalta, vähän uudella alueella. Viimeisin tarkoituksellisemman keräilyreissu metsään, oli maanantaina.
Viimeisin metsäreissu oli enemmän vaeltamista, joskin hyvin märässä maastossa, kengät jatkuvasti läpimärkinä. Ei viitti erikseen hankkia jotain kemikaalia, joka tekisi drymax-kankaan vedenpitäväksi. Pitikin mennä ostamaan.
Marjoja näki, mutta lähinnä joi janoon. Yllätyin, että löysin vielä tähän aikaan hyvin napakoita mustikoita, maukkaita. Karpalojakin vähän popsin, puolukkaa ja juolukkaa. Ei kulu niin paljon vettä.
Sienten osalta mennyt hyvin epätyypillisesti. Kanttarellejä piti saada, retkeilemisen lomassa. Päädyin keräämään sieniä, jotka helposti sekoittaa kanttarelleihin. Kyseessä valevahvero, joita ensimmäistä kertaa keräsin. Tarkistin kirjasta, että voi kerätä, joskaan eivät ole hyvä ruokasieni. Lällörakenteiselta tuntui.
Samalla kertaa, tuli useampaakin tuntematonta sienilajia kerättyä.
Eräs oli vähän kuin puuvarren näköinen, pitkähkö sieni, jolla oli violetinsininen lakin alaosa. Arvelin joksikin seitikiksi, mutten saanut tunnistettua, kirjallisuuden, enkä netin avulla. Suurin osa seitikeistä ei kuulemma ole syöntisieniä, ja ainakin yksi, tappavan myrkyllinen.
Voitattia oli vähän enemmän polulla. Ihmettelin sienen harsomaista peitettä lakin alla, nuoremmilla sienillä. Ajattelin, että olisi hyväkin sieni, vaikka limaiselta tuntui. Kai se menee jotenkin. Kyseessä voitatti, jota en ole käyttänyt. Taitaa olla satoisa.
***
Ei ollut näköjään vahakas, mustavahakkaita ainakaan, lenkillä saamani sienet. Tein liian hätäisen päätelmän. Aimmin keräilin nuijamalikoita yksittäisinä, ja pienempinä. Nyt oli rykelmä, ja isompiakin mukana. Harmi, että tyvi jäi tarkistamatta, oliko nuijamainen, mistä nuijamalikkaa voi tunnistaa.
Nuijamalikkaa ei kuulemma saa syödä alkoholin käytön yhteydessä. Aiheuttaa myrkytyksen, muttei välttämättä vammauta pahasti.
Luontoportin kuvausta kun lukee,... nuijamalikan sanotaan olevan yksittäinen, mitä tosiaan huomasin sienireissulla. Nyt mukaan tulevat sienet ulkoilureissulla, olivat muuta kuin yksittäisiä, kookkaampia, ja hyvin sammalekkaan kostealla alustalla.
Sammalpohja käy myös nuijamalikalle näköjään, ja vahvan vetisyys viittaa samaan, sekä se, että haju ei ainakaan ole parfyymin omainen (korjaus myöhemmin), mitä liitetty mustavahakkaaseen.
Lakin värin puolesta, nuijamalikkaa enmmän muistuttava, vaaleudeltaan. Joskus tummuus tosin vaihtelee.
Kai se on mustavahakas, kun kerran hyvin parfyymin tuoksuinen, ja vaikka vetinen, niin sateista ollut koko päiväkin. Ja toisaalta se rykelmäkasvusto, yksittäisten sijaan.
Ihan hyviä sieniä olivat. Maistoin jo. Parfyymin kaltainen tuoksu selkeä vaikka alkuun yhdistin toisin, kun tuntui niin tunkealta, siis vahvalta, että en osannut liittää oikein kuin ...
***
Sienireissun jälkeen, myös valevahveroita tuli maistettua. Kai ne menee, vaikka tuskin kannattaa alkaa säilömään, kuten ei uusia muutenkaan, kun tutustuu eri lajeihin.
Yksi varsinaisen sienireissun uutuus oli kai nummitatti. Pillistöt oli, pieniä, joukossa isojakin, ja kasvoivat rykelmänomaisesti, ojan pientareella, melko pienellä alueella.
***
Kun tänään tosiaan se ulkoilureissu, niin samalla tuli testailtua vasenta polvea. Ei ole kovin vaikeaa saattaa siihen kipua, jos kävelee jonkin matkaa. Testausta verten, kivun tuotto ja rajan löytäminen onkin tärkeää, koska silloin voi kokeilla myös sitä, mikä voi poistaa kipua.
Kipua alkoi selvempänä kun olin ulkoilualueen ääripäädyssä. Sittemmin mietin, miten voisi liikkua, että kipuvaikutus vasemman polven sivulla vähenisi.
Mäen nousut ja laskut, poikkeavat tavan kulkemisesta.
Eräs tällä kertaa kokeilemani kivunlievitystesti ole kävellä päkiöillä, ja sehän auttoi. Liekkö syynä se, että jalan linjat menee väistämättä toisin, jos ei käytä kantapäätä, vaan linjaus toimineen, poikkeaa selvästi normaalista, ainakin minun tapauksessani.
Istuessa kipua taas palaa, ja pitää tauotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti