Shoppailua, yli 300 euron arvosta, yhtenä päivänä. Edellisellä kerralla yritin startata, mutta tuntui niin tylsältä ja työläältä, että oli keskeytettävä haalinta. Ei yksinkertaisesti jaksanut.
Tänään olikin toista, ja tulos näkyy hinnassa. Tuli otettua kunnon pohjat alle, mm energiosoiden koripallon avulla, ja onnistuihan shoppailu paremmin eväin. Edellisellä kerralla tuli uitua ja saunottua tunti, mikä väsytti totaalisesti, vaikka oli paljon kevyempää. Ihme juttu.
Isälläni oli ajastaan kova shoppailuinto, ts haali vähän sitä sun tätä, taloudesta niin paljoa välittämättä. Vaikka maniaa oli, taloudenhoitoa hän ei olisi muutenkaan osannut.
Mitä omaan shoppailuuni tulee, en oikeastaan ole katunut näitä. Huteja tulee, etenkin vaatteita ostaessa, koska toden käytännöstä osaa sanoa, vasta kokeilujen jälkeen. Isommat hutiostot harmeineen, on enemmän oppia.
Tilitys ja yhteenveto lieneekin tarpeen, ja selitykset, joita tietysti odotetaan, jos ostostoimiini joku sattuisi kiinnittämään huomiota. Ja miksipäs ei mahdollista, kun täysin kassein kaupalta kiikuttaa tavaraa.
No, aihe se on tämäkin, ja yleisen sijaan, enemmän omaa elämää, vaikka nettiin menee. Sen verran tottunut tietokoneen käyttäjä, etten tykkäisi kirjoittaa paperille, ellei kyse jostain muusta kuin päiväkirjasta, tai selkeämmästä kerronnata.
Yksinäinen ihminen noin muuten, ei voi peilata toimiaan muita vasten, oli ne mitä vain, ja silloinkin kun toteutuu, kaikki menee varmasta niin, että on hyvä, ja etenkin sopivaa.
Lisäravinteita luontaistuotekapusta, retkeilyyn liittyviä varusteita, ruuanlaittotuotteita... siinähän ne taisi ollakkin.
Luontaistuotekaupoissa en ole aiemmin jaksanut käydä. Ajatellut, että on humpuukkia. Kun itse keräillyt marjoja, ja yrttejäkin... ja toisaalta tietää tarveyden perusteiden tekijöistä sen, että merkittävää voi olla... avostus kasvanut sen suhteen, mitä suuhun laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti