Muuttoavustusta, retkeilyä,... metsää

Kolme päivää meni muutossa. Kiva keikka, ja kun paljon roudattavaa,... saattoi toimia, ja kokea suorastaan sen välttämättömyyttä.

Vaihtelua oli edellinen viikonloppu myös sen puoleen, että pitkästä aikaa oli matkustusta, ja tosiaan vähän kauemmas, ts pääkaupunkiseudulle.

Heti alkuun taas sen verran uuno, etten tajunnut edes paikallisliikenteen käytäntöjä. Lippujen osto muualta, mikä on toisaalta tosi hyvä, käytäntönä, jos ajattelee matkustamisen yleistä sujuvuutta. HSL kännykkäsovelluksena toimi hyvin, ja onneksi tuli asennettua.

Sunnuntaina takas, ja maanantaina metsään, kun oli kolme perättäistä vapaapäivää viikon alussa. Oli tarkoitus olla yötä, mikäli mahdollista. Kännykkä mukaan, mutta pois päältä, ja infoa siitä, etten välttämättä ollut tavoitettavissa.

Olin valmistunut palaamaan, jos vain tilanne siltä näyttäisi. Lupaili mm rankempia sateita, mikä myös toteutui, vaikka ensimmäinen päivä olikin kuiva, samoin kuin eilinen paluupäivä.

Pari yötä kuitenkin meni metsässä, ja olosuhteet huomioiden, koin onnistumista. Paljon oppimista leirielämässä, joka poikkeaa tosi paljon siitä, mitä lämpimissä taloissa on mahdollista.

Tarkoitus oli opetella erikseen retkeilyä, ja pyörä kun oli matkassa, saattoi mukaan ottaa paljon tavaraa. En säästänyt siinä, mitä otin mukaan, ja painoa kertyi, tosin ajomatka ei ollut kovin pitkä, jos ajattelee muutenkin sitä, että painoa tarvitsi siirtää vain mennessä ja tullessa.

Paljon tuli otettua turhaa, mikä ei toiminut. Olin valmistautunut tähän, tosin yllätti vähän. Ensi kerran, on varmasti tarkoituksenmukaisempi. MM valmisruokaa tuli takaisin purkeissa, vaikka trangiakin mukana, ts spriikeitin.

Muutosta muuttoon, metsikön puolelle. Mikäli syksymmällä retkeilee... päivät alkaa mennä tosi lyhyeksi. Sen puoleen hyvä, jos on paikalla ilman, että tarvitsee pyöräillä erikseen suuntaan ja takaisin, saman päivän aikana.

Matkan aikana sain tuntumaa ulkoelämään, aika toisella tapaa kuin jos olisi päiväreissulla. Yöt metsässä, tekee reissusta aivan toisenlaisen, vaihtelevalla tavalla, ja päiväreissujen lisänä, must, jos vain kiinnostaa.

Yllätyksiä tulee, ja ratkaisuja niihin. Ennen reissua tuli kuunneltua Areenasta jostain jyrkänneretkeilystä vuoriston alueella. Extremeltä vaikutti, mikä varmaan totta. Samoin kuin kerronta retkiluistelusta.

Ensimmäisen päivän yllätys oli se, kun päivästä loppui valo. Leiripaikan olin valinnut, tosin leirin tekeminen vaihtui hämärähommiin. Ei haitannut oikeastaan. Valmista tuli yhdeksänä tienoilla. Kellon aikaa varten piti avata erikseen kännykkä. Tavan kello olisi parempi, vuorokaudenajan tarkistamisessa.

Ensimmäisenä yönä oli kylmää, ja ilman kylmyys tuntui hegityksessä. Nukuin heikohkosti, kääntelin kupea ja yö meni hitaasti.

Tilannetta ei helpottanut se, että satoi melko paljon, ja pressu ropisi. Tuulikin puuskitteli, ja vähän pelkäsin puiden kaatumista päälle.

Kaatuvien puiden takia, olin vaihtanut nukkumapaikkaa aukon läheisyydestä syvemmälle metsää. Aukon reuna vaikka tuo valoa, tarkoittaa enemmän tuulta, ja tämän voi todeta kaatuneita puista, joita ei ole enää keskemmällä metsää.

Toinen yö tuntui suorastaan lämpimältä. Oli kaksi makuupussia päällekkäin, nukuin hyvin, ja heräsin aamukuudelta kellon soittoon. Ajattelin, etten jaksaisi ylös, mutta pikku tovi kun meni, ei viitsinyt jäädä makoilemaan pitemmäksi aikaa, kun virkisti liikaa.

Tänään kerrostalo-oloissa, heräsin jo neljältä, mikä on poikkeusta tavanomaiseen. Kun luonnossa menee rytmeissä, ... jotain on fysiologian tasollakin tapahtunut, kun eilisen jälkeen nukkui vähemmän.

Syytä aimminherääämiselle tänä aamuna, en tarkemmin tiedä, tosin voi vaikuttaa edelliset hyvät pohjaunet metsässä, ja toisaalta vähän rankempi paluukin, vaikka matka tuntui oikeastaan pikkujutulta. Piti palata filosofian kahvilan tapahtumaan illemmalla, ja torstain (tämä päivä) töiden vuoksi. Söin tavallista myöhemmin, kun käväsin kylässä, tapahtuman jälkeen.

Kun pyöräilin metsästä kotiin, alkumatka meni kaksilla pitkillä kalsareilla. Kun päällä oli tuulta pitävää kangasta... matkasta tuli hiostavan oloinen. Toisaalta yläkroppa meni lämmön suhteen vajaalla, ts ristivetoa oli, ja väärään suuntaan. 

Nyt vasta osaan selittää sen, mikä paluumatkassa meni pieleen,... vatetuksen osalta. Matka vaikkei pitkä, maltoin sentään vaihtaa vaatetuksen täysin toiseen, mikä toi pyöräilyviihtyvyyteen täyskäännöksen.

Onnittelut itselleni, paluumatkan taukomaltista. Ainoat kuivat housut jouti pois, ja vähän kosteammat tilalle, ei märimmät.

Metsässä oli malttia, ja aikaa tehdä hyviä ratkaisuja, jos jotain ilmeni. Toista oli kun lähti matkalle. Heti meni pieleen jo vaatetuksesta lähtien, vaikka tähän sainkin muutoksen aikaan myöhemmin.

Paluumatkan ensimmäinen osuus takkusi. Epävarmuutta ei vähentänyt se, kun pysähdyin eräälle mäelle säätämään paitoja vähemmälle, ja onnistuin pudottamaan vyölaukun.

Laskettelin hyvää vauhtia isomman mäen alas, ja vauhdilla meni toinen pienempi mäki. Samalla huomasin, että vyölaukku kateissa ja tein U-käännöksen. Luojan lykky, että totesin haverin heti, etenkin kun palatessani mäen päälle, huomasin vyölaukun tippuneen keskelle tietä.

Vyölaukussa oli kännykkä ja avaimet. Ketään ei ollut ajanut sen yli, vaikka maitoauto sivuutti paikan, kun olin paitoja mäen päällä vaihtamassa. Vaikka pidin hyvänä muistutuksena riskeistä... mieleni ei heti tyyntynyt.

Pääkaupunkiseudun muutossa tuli nuhaa. Nenää vuoti ja aivastutteli. En antanut sen estää metsään lähtöä. Flunssan aikanakin tehnyt reissuja, tosin minimoinut sitä, millä tavoin kuormittuu. Niin tein myös tämän matkan alussa, jne.

Kun palasin metsästä... nuhaa ei juuri ollut. Nuha saattoi olla osin allergista, sillä muuttotalossa oli kissa, isompien pölyjen lisänä. Siivotessa reagoin herkästi pölyyn, teen sitä missä vain enemmän, joten ilmiö tavan elämää.

Nyt aamulla paluureissu tuntuu vieneen vähän taakse, sillä limaa tullut vähän myös keuhkoputkiin. Saas nähdä,... tuleeko enemmän toivuttavaa. Paluumatka oli moka, ja osa tällaisista,.. voi tarkoittaa pitempää toipumista. Seurailtavaa jää... mikä toisaalta ihan hyvä, kun toimiessa pakko oppia tiettyjä perusasioita, ja rajallisuuksia, ikääkin kun jo kertynyt.

Mikä yllättävää, mittasin tällä kertaa painon, ja vaaka näytti alle 80 kiloa, aamutamineissa. Mittaus tällä kertaa, alipainon takia.

Vaikka söin mielestäni reissun aikana ruhtinaallisesti... suuri yllätys oli se, mitä painovaaka kertoi. Mukana oli hernekeittoa, muna-kana-sieni-muhennosta, kaurapuuroa, marjoja... ja kahvin ja ruuan lämmityksen yhteydessä käytin vielä rasvaista kuohukermaa.

Niin vain paino oli tullut alas päin, kuohukermasta ja muusta huolimatta. Paluumatkan jälkeen söin paljon, ja ihmettelin syömistarvetta. Ehkä se oli luonnollista. Voi olla, että kylmempi arki vuorokauden ympäri, vaikuttaa pakosti ravintoa kuluttavasti.

Mukana oli nestettä, vähän turhankin paljon mukaan kannettuna. Se painoi, tosin oli osa suunnitelmaakin. Nestevajeesta en tosiaan alkanut ottamaan kärsimystä.

Matkan jälkeen tunsin oikeassa sisäreidessä kutitusta ja kirvelyä. Reidessä oli paukama, aivan kuin siitä olisi punkki irroitettu. Mitään punkkia en kuitenkaan ollut havainnut, missään vaiheessa. Aivan kuin pahkuran huipulla olisi ollut osa sen jäännöksistä, ja alue punoitti.

Illan tilaisuuden jälkeen, oli pahkuran väri asettunut, ja aamulla pahkuran aukkoa peitti yllättävän nopeasti kasvanut, tukeva rupi.

Ihon nopea toipuminen, ei välttämättä säästä puutiaiasaivokuumeelta jne,... tosin kertoo elimistön fysiologisen tason muutoksesta. Samansuuntaista arvelin siitä muutoksesta, joka toteutui iholäikkään, kaulan alle.

Keskellä rintaa, kaulan alla, hiukan vasemmalla puolella, on jälki Auringon tuottamasta palovammasta. Vuosia vamma näkyi muutaman sentin laajuisena, joka kutistui myöhemmin alle senttiin.

Kun metsästä saapuessani tein punkkitarkistusta, rapsutin pysyväluonteisemman ihovamman päältä pois turhia kuoriaineksia,... ja huomasin alta löytyvän tavan ihoa, tosin pieninä punaisina pikkutäplinä.

Mitähän mahtaa tarkoittaa, nuo täplät, ja toisaalta muutos. Onko toipumista. Iho on tärkeä indikaattori terveydestä, oli mies tai nainen.

Mitä terveyteen tulee, ja metsäreissuun... polvea tuli kuulosteltua, hyvin aktiivisesti. Kun metsässä, paljon aikaa... voi tehdä kaikenlaista, tutkailevassa ja oppivassa mielessä.

Ensimmäinen yö metsässä meni niin ja näin, unen osalta. Myös jäsenissä tuntui, raihnaisuutena. Toista oli raihnaisuus, toisen yön jälkeen.

Kun tavallisesti niveliä kolottaa enemmän tai vähemmän... paluumatkan yhteydessä huomasin muutosta nivelissä toteutuneen, tosin hyvässä mielessä. Ei käynyt rantaisiin, ei oikein polviinkaan (vasen). Voimankäyttöä en vetänyt kelatessa täysillä, mutta kuormitus ihan kohtalaista... eikä ongelmaa ilmennyt.

Nivelten toimintakunnon parantumisen taustaa vaikea keksiä.

Yhtään ei ollut leipää, edes ruissellaista. Toisaalta oli liikkumista, itseä huomioiden,... kylmemmälle altistumista... jne. Vaikea sanoa, mistä selkeä terveystason muutos nivelissä, saattoi johtua. Liian monta tekijää, jotta päätelmää osaisi tehdä.

Ennen pääkaupunkiseudun muutto-urakkaa, piti nimenomaisesti valmistautua polven osalta, vaivaan tarkemmin tutustuen. Tästä vähän kirjoittelinkin, edellisessä blogi-viestissä.

Liikkumisen kyky, ja sen vaje,.. muuttaa elämää varmaan tosi radikaalisti.

Kun tämä tilanne... syytä elää sen mukaisesti, ettei lisäongelmia kartu, tai ilmenee mahdollisimman vähän. Aktiivisemman tutustumisen, ajatellut kuitenkin tärkeäksi.

Kuin bonuksena metsäilystä... vaikka sieniin tuli lähinnä kontaktia tutustumisen mielessä... karpaloita sain sentään melkein pari ämpäriä. Ei paha. Karpaloita tulikin popsittua jo metsässä. Liekkö niissä jotain taikaa. Uusi marja.

Sieniä vaikka houkutti syödä, päätin olla ottamatta riskiä. Koivunkantosienetkin voi yhdistää johonkin tappavan myrkylliseen lajiin. Jätin metsään. Samoin erään toisen, kudoksekkaan houkuttelevan tapauksen.

Mustaa sientä löytyi karpaloiselta sammalikolta. Otin mukaan, mutten saanut lajia tunnistettua, edes netin avulla. Melko vähäpätöisen oloisia sieniä.