Sekuntiautismi, vaiheautismi,... autistiikka

Tällä autistityypillä, ollut kivan oloista kerrontaa. Jonkin verran seuraillut, pitkin aikoja:  https://www.youtube.com/watch?v=xSkjOd8yuoQ

Kertoi taustaa sille, miksi pompottelee palloa, tarinaa kehitellessään. Ei kovin paljon yllätä, mutta selitystä en ole osannut aiemmin sanallistaa.

Kun teet välillä liikettä, vaikka tuolla tavoin... voit palata aika toisella tapaa siihen, mitä olet tavoitteeksesi asettanut. Kertojaa koskien, kyseessä juttelu aiheesta autismi.

Tarvitaan pikku hetki lomaa, jotta jaksaa palata jotain antavana kentälle, jolla ottanut urakoitavaa.

Sekuntiautismin ilmiö. Tavan ihmiset ovat enemmän vaihe-autisteja, tosin eivät lomita loma-vaiheita tuolla tavoin, osaksi tekemisen tukea.

Vaiheautismi on sekuntiautismia pitempiversioisempi muoto. Sekuntiautisti on kuin hengittelijä, vaikka midfullnessvalmiuksin, jos tällaista tarvitsee soveltaa.

Kaikki hengittelyhelpotus, ei kuitenkaan ole jatkuvatankkauksellista päinvastoin. Siten itsensä rauhoittelijat ja yllättäen resetointia tarvitsevat, sen osaajat ja tuohon käytännössä kykenevät... eivät oikeastaan kuulu autistisen tapaisiin toimijoihin.

Teoriasta en tiedä varmuutta. Tuli mieleen, mahdollisena.

Autismi aika-vaiheisempana, on vähän kuin tavan hengitys, jota joutuu tosiaa jatkuvasti vetämään rinnalla. Sama koskee sydämen lyöntejä, vaikka sydämen toiminta on yleensä hyvin kaukana tahdonalaisemmasta.

Autismi ajan suhteen... yleisempi nimike voisi olla jokin käsite, jossa tulee selväksi käynti autismin puolella, ja toisaalta paluu muille tavallisempaan.

Vaikka kyseessä näyttää olevan rinnakkaisuus... enemmän luokittelisin rinnan vedettyjä sivutoimia toiseen toimintatapaan kuuluvana. Näissä ei mennä muualle, ja tehdä paluuta, ts harrasteta trafiikkia, vaan kaikki menee enemmän samassa paketissa, joka koostettu sellaisin höystein,... että...

Vaikea suoraan ajatella tuosta toisesta toimitavasta. Ehkä tosiaan eri asia. Jotain kuuluu tavoitteen arvoiseen toimintaan tiukemmin.

Kerronnasta tuli mieleen itse koko autismin ilmiö.

Autismia voisi verrata aidossa viidakossa kulkemiseen, siinä kun kulkimista ajattelee hermostollisen rakenteen puolelle kuuluvaksi.

Ympäristöstä vaikuttuu, ja jotain vaikuttuminen saa aikaan, hermostollisella puolella. Kovin kaksisiin oloihin ei välttämättä ylletä, mitä NT-tapaukseen tulee, tai sitten ylletään jonnekkin selkeän merkitsevään, joka kuitenkin harvinaisempaa yhteysrakennetta, N-tyypilliselle.

Autismin hermostoa voi ajatella enemmän siten, kuin ajatellaan eri yksilöiden sijoittumisesta maailman kokonaisuuteen, aika omanlaisia kokemuspolkuja kulkevina.

Eri poluista huolimatta, N-tyypilliset, voivat ajatella yhtenäisen oloisesti kuluista, joita muut vastaavat ovat käyneet. Vaikka tarkalleen ottaen hyvin eri kulkuja... sen verran yhteistä niistä on tajuttavissa, että merkittävyyttä ajatellen... tarkempi kulku on enemmän epäoleellista.

Pitäisi löytää sanalle "oleellinen" sellainen muoto, jota on esim sanoissa: matematiikka, logiikka, heuristiikka, kinematiikka, stokastiikka, taktiikka, hektiikka, mystiikka, intuitiikka, juristiikka, tekniikka, ...

Ei oikein väänny sointuvaa -iikka-muotoa, sanalle oleellinen.

Relevantista saa helposti tuon: relevantiikka. Sana oleellistiikka... vaikka muodollisesti kökkö, merkityksen puolesta sana on avaavampi jopa kököttäjänä, ts ymmärryspotentiaalia voi olla enemmän.

Autismista voi ainakin muotoilla sen kulun mukaista menoa, kun viittaa sanaan autistiikka.

Tulee mieleen out-is-t... Oh,... sanoisi englantilainen, kun yllättyy jostain poikkeavasta. Au, sanoisi suomalainen, kun jotain odottamattoman kipeää tuntuisi kehossa.

Autistiikalle vastakkaista ideologioitten tasolla olisi ismi, siinä kun ismille vastakkaista olisi ismittömyys. Mitähän se oikein tarkoittaisi. Ei helppoa hetisilleen ajatella, tai etenkään kuvata kielellisesti.

Autistiikka sanana ei kuulosta oikein vastakkaiselta, suhteessa sanaan ismi. Autistiikka on enemmän säntäilevämpää, ja vaikka jotain räpiköivempää. Tästä ei välttämättä oikein ylletä sellaisiin asti, mikä antaisi sellaista tukevuutta, mitä ismit parhaimmillaan voivat kantajalleen tuoda.

Autistiikka ei ole samaa kuin reaktiikka. Autistiikka on toimintalogiikkaa, siinä missä N-tyypillisellä on vastaavia. N-tyypillisen ilmentämä reaktiivisuustila autistilla, voisi olla ... vaikka tourettea, epilepsiaa,...

Hermostollisesti jos ajattelee, siis hermostorakenteellisesti, peruslinjoihin liittyen... autismi tulee selkeän omanlaisena, isona piirremahdollisuutena.

Koska autismi taitaa olla jonkin verran jatkuva-asteista, ts jatkumoa on, välillä selkeä autismi ja N-tyypillisyys... autismin suuntaan kun mennään... sitä enemmän voi ajatella olevan spesiaalisuutta.

Voi ehkä väittää, että autistinen piirteen lisääntyessä, samassa suhteessa rakentuu neurologista erikoistumaa. Vain osaa neurologisen erikoistumisen muodoista voidaan luokitella erikoistumina, jotka erottuvat tavan arvottavasta maailmasta lähtien merkittävemmin.

Autismi savant-erikoistumana, voi tarkoittaa sellaista,... minkä N-tyypillinen voi tunnistaa selkeäksi erikoistumaksi.

Savant-erikoistuman harvinaisuus (%-osuus autisteista) kertoo kuitenkin enemmän siitä kirjosta, mitä erikoistuma kokonaisuudessaan voi päätyä olemaan. 

Erikoistuneisuuden laajuutta autismin puolelle jäävissä, savant-ilmiön esiintyvyyden vähäisyys ei kerro. Toisaalta, jos erikoistuminen on lähempänä keskivertoa... mennään ehkä N-tyypilliseen suuntaan.

Voisi myös ajatella, että jos savantismi on vahvamuotoista autismia, ja vaikka näkyy poikkeuskynä... erikoistuneilla rakenteilla tuskin tehdään sujuvasti sitä, missä ihminen yleisemmin eliönä on vahvimmillaan.

Liittänyt aina älykkyyden enemmän eläimiin, kuin ihmisiin. Älykkyys on mielestäni jotain teräväluontoista, vaikka mukaan on otettu yleisälykkyys-piirre, ja puhutaan jostain G-faktorista.

Autistiikan vastakohtaa voisi liittää sanaan mielekkyys, mielekkyydenmukaisuus, jokin täydempi yhteys maailman kanssa. Autisteista tuskin on kovin isoihin joukkotempauksiin. Populismi ei välttämättä myisi, ja jos jossain tyyppimuodossa, ostajien lukumäärä olisi vähäisemmäksi jäävä.

Tuosta pääsee johonkin introvertimpaan olemisen tapaan, vaikka kunnon autistilla tuskin on paikka mielen puolelle syntyvissäkään sopukoissa. Autistiikka on enemmän kulkijuutta, ja siinä kun olemista on, vaikuttaa enemmän kulkemisen toistamiselta.

Introvertikko voi päätyä havainnoimaan sisäistä maailmaa vapaammin pysähtyen, siinä missä autistille pysähdys on enemmän liiketyypin vähälaajuisuutta. Extrovertikkoa (introvertti extorverttivaiheisena), taas pyörittää enemmän kokemus ympäristöstä, jota valmis tutkailevasti ottamaan vastaan.

Yhtnäisiä käsitteitä jossain mielessä olisi: autistikko, introvertikko, extrovertikko, skitsovertikko, ...

Peruskulultaan autistikko ei kykene sellaisiin ristikkäisyyksiin, kuin mihin skitsovertikko on sidottu.

Voisi ajatella, että tajunnantilallisesti ottaen,... tällaiset maailmat ovat kiehtovia. Esim psykoosit voisi nähdä erilaisten tilojen samanaikaisuutena. Toteutuu jotain holismille (myös hajoamalle) tyypillistä... mutta paljon perustavampia rakenteita koskien, kuin mitä on holismi ihmisten kesken, tavallisen jaetusti.

Iso avaruus, spekuloitavaksi.

Muuten kun ajattelee psykologisia teorioita, vaikka mitattavuutta ja sen odotusta liittyisi tähän alueeseen, siinä kun tieteestä puhutaan... kokonaisempi ja ehyempi kuva ihmistä (tai eliöstä) toimijana ja olijana... ei oikein tunnu tavoittuvan.

Ei kunnon sovellettavuutta sillä, mitä psykologia tarjoaa, jos ajattelee... millä selkeyden tasolla sektori voisi olla, ja millaista sovellettavuutta tarjota, esim ymmärryksen puolen liittymistä jos ajattelee... ei niinkään konetoteutuksia, mikä tulee mukaan enemmän tieteen hyödyntämisessä perinteistä tekniikkaa koskien.