Ei ollut muuta järkevää ajatusta päivälle, kuin lähteä metsään, vaikka sateiselta keli näytti.
Alkumatka menikin, opetellessa suojautumaan sateelta. Unohdin pikkupressun, jolla piti suojata kassia. Sateenvarjo oli matkassa, ja siitä oli hyötyä. Tuuhean puunkin läpi valuu vettä.
Se pelotti, että vilustuisin, vesisateen takia. Matkaan lähdin kuitenkin, koska jo parisen viikkoa kärvistellyt flunssassa, ja sen jälkioireissa. Korona.
Metsästä hain vähän parantavaa voimaa. Liika lepo ei välttämättä toimi sekään.
Sade oli kuntoon nähden vähän haaste. Rehkiä ei muutenkaan liioin kannata, sellainen fiilis.
Vaikka pääsin alkutauon jälkeen suht kuivana poimimaan marjoja, sade jatkui jossain vaiheessa, ja kasteli. Toisaalta kastui myös märän maan takia. Olisi pitänyt sateen ajaksi jäädä paikoilleen, sadetta pitämään, ja vasta maaston kuivuessa, jatkaa.
Reissu meni myös vaatteiden kuivatteluksi. Olihan siinäkin taas kertaamista. Paljasjaloin, housut kuivumassa, jne. Mustikoita oli ihan lähettyviltä keräiltävissä.
En saanut kovin paljon mustikoita, vajaa 10 litraa. Enempää en toisaalta olisi halunnut, koska sen verran on mukana vielä raakoja. Hyvä kuitenkin, että pääsee mustikkakautta aloittamaan. Noita popsii pitkän aikaa.
Paluumatkalla satoi. Ei haitannut, koska ilma oli sen verran lämmin, ja pyöräillessä sai lisälämpöä. Paljasjalkailu märässä metsässä, ja pyöräily paljasjaloin... ihan jees.
Nokkospaikan löysin heti alkuun, melko tuorean pieniä nokkosia, näin heinäkuun puolivälissä. Kun olin marjassa, ja nokkoset läpimärkiä, jätin keräämättä. Ehkä ensi kerralla, jos poimittavia.
Erikoista oli eilen sydänäänet, joita kuuli ihan suoraan rintakehästä. Joka lyönnistä lähti napsahdus. Kun asentoa vaihtoi, napsahtelu loppui.
VastaaPoistaOire ei tuntunut oikein miltään, ei ainakaan kipeää tehnyt, joskin outo juttu.
Sanottu, että koronaan voi liittyä mm sydänoireita, jälkikäteisenä.