Eilen tuli käytyä metsässä keräilemässä. Ei marjoja, vaan sieniä, vaikka marjapoimuri olikin matkassa, varmuuden vuoksi.
Marjastamaan en päätynyt, vaikka marjoja tuli popsittua kävellessä. Ihan tarpeeseen, nestettä kun menee.
Matkasta ei uupunut vettä, eikä evästä, tosin vaikka esim vettä olisi matkassa,... Ei välttämättä sen ottamista, jos tekeminen enemmän kulkemista.
Juomaa, tai nestettä,... mutta siten, että myös jotostellessa. Sitä ovat marjat, vielä tähän aikaan syksystä.
Yllätyksellisintä olivat isot mustikat.
Mustikoita on, mutta melkoisen ylikypsinä, elleivät ole jo tippuneet pensaista. Uutta oli löytää isoja ja pullakoita, mutta tosiaan vielä tuoreen oloisia.
Voi olla, että vain isoimmat mustikat pärjäävät tähän saakka. Vaikka maku oli mieto, ts ei juuri sokeria... Sen parempi mitä nesteytykseen tulee.
Miettinyt, mitä eroa mahtaa olla alkusyksyn mustikoihin nähden. Jos hedelmäsokeria vähemmän, onko myös muita ravinteita niukemmin, vetisemmiksi käyvissä.
Puolukat syvän kypsinä ovat maukkaampia. Maun syvyys kuin sitä, mitä viineistä kerrotaan, niiden vanhetessa.
Samaa kypsyyvaikutelmaa maussa on myös karpalon kohdalla, tai jopa enemmän. Se jälkimaku, joka saa takaisin suolle, jo vartin päästä. Tuokin tuli joskus koettua.
Kun puolukka on karpalon kypsyys-vaiheessa,... usein puolukoita pensaissa erittäin vähän, lähinnä yksittäisinä.
Eilinen mustikka-apaja oli sitä, että pensaat erottuivat kuin siniset luumut runsailla oksilla.
Paratiisimarjaa, joskin juolukka on tätä jo raaempana.
Mustikan ja juolukan kypsyys ei muuten erotu kuin vetisyyden kautta, jos vertaa puna-marjoihin, mitä ovat puolukka ja karpalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti