Kolmena päivänä käynyt hortoilemassa.
Ensimmäinen keikka, tuli tehtyä Savitaipaleelle, Voisalmen ja Taipalsaaren kautta. Oli enemmän pyöräretki, tosin sain kerättyä jonkin verran vuohenputkea, mitä aiemmin en ole kerännyt.
Piti samalla katsoa korvasieniä. Todellisuudessa, matka oli sen verran pitkä, ja kun lähdin liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, reissu oli lähinnä pyöräretkeilyä. Mikä ettei.
Parina päivänä ennen juhannusta, sain keräiltyä nokkosta. Melko vanhaksi olivat jo ehtineet. Latvat varmaan käyvät, ja niitä poimin.
Ensimmäisenä nokkospäivänä, oli varustus vähän heikompaa, ja seuraavana päivänä, meni jo paremmin. Merenlahden alueelta, oli lyhyt matka. Meni myös luonnossa ollen, uiden ja uumoillen.
Ensimmäinen nokkospäivä, oli kivaa paluuta. Toisena päivänä, olin jo enemmän suorittamassa keräilyä.
Ensimmäisenänä nokkospäivänä, olin varustautunut heikommin, kyiden varalta.
Jonkin verran kyitä voi varmaan välttää, vääriltä kohtaamisilta, jos osaa ennakoida, missä ovat. Silti, kaiken varalta pitänyt lenkkareiden jatkeena neopreenisuojia, tuplasukilla varustettuna siltä varalta, jos kyy iskisi hampaansa koipeen.
Kyy tosiaan säikäytti. Oli siitä erikoinen tilanne, että huomasin kyyn sivusilmällä, kun lähti liikkeelle. Kyy ei näyttänyt olevan kovin millensäkään. Katseli, ja minä takaisin.
Tuli mieleen, että aika hyvä tapaus, kun tuolla tavoin hallitsee tilanteita. Nähtävästi ei osannut olla odottamassa itseäni saalistajana, tai uhkana, vaan toi itsensä havaittavaksi, ja asettui sen työn tehtyään, vastavuoroisuutta odottamaan. Näin sen myös koin.
Metsässä on joskus vähemmän yksinäistä, mitä ihmisten kanssa. Jokainen metsän asukki, on enemmän samassa asemassa, kuin muutkin. Hirvien olemassaolo samaisella alueella, on tällä tavoin kiva. Kyistä en ole osannut ajatella samalla tavoin seuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti