Kaaospyöräilyä

Siis umpihankipyöräilyä (UHP) eilen, ja myös tänään. Siinä on tosiaan eräs huippuharrastus, oman mittapuun mukaan.

UHP haastaa. Siinä yhdistyy samalla voima, refleksit, nopea suunnitelmallisuus, tarkkuus, tasapaino, kestävyys, ja myös levon hakemisen taito.

Eilen meni uusiksi harrastuspäivä siltä osin, että oli pakkasta sen verran, että varpaita nipristeli.

Oli pakko kävellä, ja hyppelehtiä, mikä paitsi auttoi, oli myös avuksi polun tasoittamisessa, sillä vaikka pyörällä saa tasaista, kovemmat polanneurat ja paksu hanki helpottuu huomattavasti, jos käppäilee ennen pyöräilyä.

Aiemmat päivät olleet enemmän uudelleentutustumista talviseen harrastukseen. Nyt vasta älysin, miten hyväksi lumen tamppaamisessa on mahdollista kehittyä, joten se Sepän lumitöinä otettu artikki muistaakseni viime vuodelta, on aika passeli kuvaus tarkkuustyöstä, joka varsin kokonaisvaltaiseen liikkumiseen sidottu, ts muuta kuin pikku näpräämistä, mitä toiminnan tuottamiseen tulee.

Viime vuodesta muistan esimmäisen päivän, kun aloittelu meni myöhässä, ja vastassa oli paksua, mutta läpimentävää hankea. Vaikka taisi olla matkassa eväitä... pitkään aikaan ei ollut verensokeri ja heikotus ollut sillä tasolla, kuin mitä aloitellessa uudelleen harrastusta, siis viime vuonna.

Tänä vuonna ollut aikaisemmin liikkeellä, tosin polannelumi on hankala, ja haastaa. Voinut ottaa kevyemmin, mikä todella tärkeää, ts se, että taitoja kun tulee... näkyy heti jaksamsessa, ja myös tuloksissa.

Tänään oli eväsputeli takana, mikä tuo pitoa työntävään pyörään. Eilen kapsäkit edessä, ja etupaino sitä luokkaa, että puskukyky marginaalista. Tauolla piti heittää etupainot vek, ja harrastaa tyhjäkuormalla.

Kenkävarustus ollut vähän niin ja näin.

Eilen oli ihan kesätossut, päällystettynä neopreeni-suojilla, jotka leikkasin kutistuneesta märkäpuvusta, joka mennyt liian tiukaksi. Materiaalin hyvää hyötykäyttöä.

Neopreenisuojukset pitää tuulta jonkin verran, tosin kärjestä virtausta tulee. Toisaalta tänään kun kastuivat, ja piti hypellä jalkoja lämpimäksi,... lämmittely tosiaan kesti, mitä ihmettelin.

Päättelin jalkoja elvyttäessä, että aivan kuin kengätkin pitäis lämmittää, että jatko toimisi. Päätelmä oli oikea, vaikka vasta jälkikäteen hoksasin, että märkyys kostutti kenkää loppuajasta, ja lämmönhukkaa tuli sitä kautta selkeästi lisää, ja myös lämmitettävää.

Näyttäs siltä, että mikäli neopreenisuojat kastuvat, ja kovempi pakkanen,... voi olla parempi ottaa kokonaan pois.

Sitä en tosiaan osannut hoksata, miten aaltoilevan saa pyörän liikkeestä, ja mistä poikkeaminen on yhtä rasitusta.

Mikäli olosuhteet ovat hyvät, ... et pakotu menemään rajoilla.. etkä löydä sitä, mitä vaikeissa olosuhteissa pakko. Tässä on umpihankipyöräilyn salaisuus, tai jos harrastusta ottaa lumipolun rakentamisena, jolloin on jotain käsityöläisyyden omaista, mutta enemmän.

Vasta tekemisen kaaoshaaste antaa mahdollisuuden selkeään lepoon ja tyyneyteen. Todella outo juttu, ja kokemuksellisesti mahdollista tavoittaa. Kaaoskoriksessa on samaa.

Se mikä on haitta tai puute harrastuksessa.. on yksipyöräisen ajamiskyvyn vaje. Kun menee kaksipyöräisellä, ja olosuhteet oikeasti vaikeat, huomaa kohdat, jotka eivät ns hankelissa.

Tavan pyörällä pääsee... mutta pyöräilijänä ei hoksaa helposti, mitä kaikkea se tekemsen maaima voi olla. Tällaisen suhteen, aika löytävä, mutta tosiaan vanhemmalla puolella ikää.