Edistyksestä ja etenemisestä

Äsken fysiikasta... sitten ihmisistä lisää, jotka näkyvät julkisuudessa, ja tosiaan mielenkiintoa herättävällä tavalla.

Eräs on J-Peterson, josta jotain kirjoitellut aiemmin, tosin vähän. Jonkin verran seurannut. Tuli katkosta, koska äijä tuntui kertovan hiukan tyhjänoloisia, ja sisältöä, joka ei ihan niin oleellisen merkityksellistä.

Viime aikoina löytänyt itseäni arvostamasta enemmän Petersonia, ihan suoraan juttelutavan perusteella. Osaa hoksata kohtia, joista tavalliset ihmiset painavat ohi, ihan noin vain ihmettelemättä.

Peterson toki keskittynyt ottamaan selvää asioista, tosin kaikki eivät tähän oikein päädy, ja jos tekevät... ei heistä tosiaan ole helposti samaan, ainakaan miten sattu. Eri asia kokonaan, millaisen polun jälkeen. Tämän suhteen Peterson itse vähän kielteisempi: 

https://www.youtube.com/watch?v=6ESnpSpgbdg  (Jordan Peterson: Why Are Intelligent People Socially Awkward?)

Maksimaalisen oivaltavaan puhe-episodiin törmäsin muutama päivä sitten. Aika arkisen oloista elämää, mutta ongelmanarvoinen hoksattu, ja merkittävä sellainen.

Ei voisi olla puhe relevantimpaa ajallisesti, ja ikiaikaisesti:

https://www.youtube.com/watch?v=lchWriufJD8&t=64s   (This Is Why We Must Protect Freedom of Speech)

Tämänkertainen kirjoitus piti olla jatkoa jollekin aiemmalle Peterson-pohdinnalle, joten siitä...

Aihe liittyy Tod Grandeen, joka myös pohdiskeli Petersonia. Osin samaa mieltä vaiutelmasta, osin toisella kannalla.

Nyt tuntuu, että Peterson on tosiaan aidohkon oloinen tapaus, virheineen ja onnistumisineen. Jotain autenttista, ja enemmän kuin Grandessa, joka Petesoniin nähden sijoittuu enemmän ... mikähän virkanimike tähän oikein kävisikään.

Grande muuten ihan tolkukas, mutta tosiaan aivan muuta, enkä toisaalta ihmettele, jos sijoittaa Petersonia kyseenalaisuuteen kuuluvaksi. Toisaalta, tämä menee helposti muistutuksena valppaudesta.

Peterson menee selkeästi rintamalla, ja on liekeissä. Aivan eri toimitapa.

***

Kun katsoin jokin aika sitten leffan nimeltä marttyyrit, siinäkin oli eräs autuaaksi päivältään päässyt, tosin harvinaistapaus, yleisempiin nähden.

Ajatus toi mieleen kasvun, ja kehittyneisyyden haasteissa. Osa floppaa, osa ylittää jotain, mitä tavallisesti ei tehdä.

Mieleen tuli tapauksessa hartiat, joita mainitaan kehityksellisyyden yhteydessä. Kehittyneimmät tietyillä sektoreilla, ovat aikaisempien harteilla, ellei katkosta jotain kautta.

On paljon epäonnistumista, jotta joku voisi onnistua. Onnistuminen perustuu tienraivaamiseen, ja epäonnistuneita on laittaa kontribuutioksi. Sattumaa siten se, kuka selviää tietystä koettelemuksesta, ja kuka ei.

Selviäminen tai menestys tai suoritukset, oli hyviä tai huonoja, perustuvat aiempien pyrkijöiden koettelemusten jotain valmiutta lisäävään vaikutukseen. Epäonnistuneet, eivät kokonaisuutena ole epäonnistuneet, vaan olleet ehkä osa vahvaakin rakennustyöläisyyttä.

Ääripäänä valmius, jonka joku onnistuu "napsauttamaan päälle". Paljon kuitattavissa, ns vähällä.

Fysiikasta

Joskus opiskellut fysiikkaa. Joku vaihe jäi, että olisin ollut siitä kovin kiiinostunut. Fysiikassa toteutettu rakentelutapa kuitenkin viehättänyt, ja jäänyt päälle.

Kun törmännyt tapahtumiin ja käsityksiin... fysiikka taas alkanut kiinnostaa, ja sen henkilöt. Sama koskien tiedettä yleensä, eikä vain luonnontieteitä.

Nykyään on siitä hyvä tilanne, että tunnetuimpi nimiä voi tosiaan nähdä suoran oloisesti selostamassa näkemyksiään.

Se harmittaa, että esim Einsteinia ei ole, jossa hänet tavoittaisi lähikuvasta. On paljon puhuvampi juttu ihmiselle, kuin vaikka ne aivot, jotka joku päätti häneltä ottaa.

Einstein vaikuttaa jo kuvien perusteella vähän erikoiselta. Sama koskee hänestä kuultua kerrontaa, tosin tämä tuo lähinnä savun, jota ilman ei tulta, ja tulen tavoittaa suoremmin ihmisestä, tai tämä jää vastaanottajan kyvykkyyden varaan.

Feynmann vaikka on suosikkini lähestymistapansa puolesta tai jotenkin... on Einsteiniin nähden paljon tavallisempi, kuten itsestään avoimen luonnehtivasti kertonut.

Tiedemaailman ihmisistä samaa arvoituksellista on liittää lähinnä Edward Witteniin. Todella erikoinen vaikutelmaltaan.

Michio Kaku, on uusi tuttavuus. Näkynyt trendinomaisesti, joten skipannut, aina viime päiviin asti.

Vaikea tehdä täystulkintaa Kakusta, mutta tolkullisuutta on, aika toisella tapaa havaittavissa. Ontuvia kohtia ei ole käynyt paljoa selväksi, ensivaikutelmasta.

Kaku kertoo hiukan ylipopuliarisoivasti, ja se moodi pikkasen päällä, mikä voi haitatakkin, ts taannuttaa, vaikka ei tämä kai aina vaikuta jämäyttävästi. Ehkä turhan usein, tosin aihe on tuntematon.

Flunssa

Sopiva aika kirjoitella, kun juuri muuta voi tehdä, kuin kevyitä. Liiaksikin tulee otettua kantaa, mutta toisaalta kirjoittamalla löytää kaikenlaista uutta.

Piti vastata tähän blogi-ketjuun:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pasisillanp/politiikassa-paatetaan-pelastettavat-ja-oman-onnensa-nojaan-jatettavat/

Taitaa olla paras jättää tänne.

Sanojen olemassaolo, ja sanojen yleinen esiintyvyys, kertoo jonkin verran siitä, missä mennään, tai voidaan mennä.

Mielessä kävi sana, johon en itse ole törmännyt: toiseutuminen.

Sana ei liene äidinkielellisesti kovin epäkelvon tai sopimattoman oloinen, tai sanan herättämät assosiaaot, voi arvella ainakin jollain tapaa viittaavan siihen, millä voisi olla relevanssia käytännössä ilmenevien kulkuvoimien kanssa.

Parempi tosiaan puhua dynamiikasta, tai dynaamisuuteen viittaavasta, joka sanavalinta tekee suurempaa oikeutusta todellisuudelle. Dynamiikkaan kuuluu erilainen liiketila, myös pysähtymiset, ja paikallaanolot, jne.

Mitä huomannut seurailla sanavalintoja, tässä suhteessa on tapahtunut muutosta terveempään suuntaan, vaikka ei todennäköisesti samalla tapaa, joka sektorilla.

Toiseutuminen suhteuttaa sitä kenttää, joka liittyy kuiluihin, ja erillisyyteen, ja sen kokemiseen. Toiseutuminen on askeleen tapainen ilmiö, eikä yksinään ole mitään kokonaista, ilmiötä kuvaamaan.

Alue on paitsi kiehtova, myös elämäksiä täynnä oleva. Ihmisen voi esim sanoa olevan perustavasti dissonanssissa tai kykyssä havaintojensa kanssa. Vaikka näin ei ole tapana ajatella, ymmärryksellisesti ottaen, sanan käyttötarkoitusta venyttämällä, syntyy aivan eri ote siihen rajapintaan, jota ihmiset useimmiten kohtailevat päivittäin.