Kotikonnuille ja paikoilleen jäävät, ottavat asiat annettuina, ja sopeutuvat perinteisiin, eivätkä osoita omaa tahtoaan, suhteessa annettuun.
Ihmisiä on, tuolla tavoin tyytyväisyyttä pusertavina ja tahdottomina, ja korrelaatiota on varmasti siihen nähden, löytyykö heitä jostain, osoitettua paikkaa kauempaa.
Ilmiö ei ole vain maantieteellinen. Jämähtää voi ideologisesti, ja päätyä olemaan miettimättä perusteita, ja näkemyksiä, joita muu ympäristö on tarjonnut.
Perinteet, usko ja näkemykset automaationa, on noinollen lammasmaisuutta, ja todennäköisesti kytkeytyvät vahvasti vastuuttomuuteen, siinä kun yksilön omakohtaista tuovuutta kokonaisuuteen nähden, ajatellaan velvollisuutena paikassa, joka erilaisena tarkoittaa väistämättä potentiaalia, jota muut eivät voi käyttää, ja joka jää tosiaan käyttämättä, olemalla jeesjees.
Koti, uskonto ja isänmaa, ovat näin kertoen yhteydessä ongelmaan, tai vielä pahempaa, noiden ylläpitämiseen.
Havaittavimman arvoinen muutoksettomuus vain kaikkia koskevasti, ei välttämättä aina tarkoita vapaamatkustajuutta siinä osuudessa, josta jokainen ainoastaan itse voi vastata, itseä ja muita hyödyttävästi.
Voi olla vaikka niitä paikkalintuja, jotka tuovat osuutensa ilman, että siitä jää samalla tapaa havaittavaa.
Mitä vähemmin havaittavin elkein omaa osuuttaan koskevaa potentiaalia voi käyttää, ts elää solmukohtansa mukaisia valmiuksia käyttäen, sen tehokkaampi voi olla sen tuomisessa, jolla on tarvetta.
Vastaavasti, mitä enemmän tarvitsee välineistöä sopiviin muutoksiin, sen rankempia toimia voi tarvita siihen, että edes jotain pientä, omiin valmiuksiin nähden saa ajoiksi.
Kyse on hyötysuhteesta ja ekonomiasta. Jos saa aikaan paljon vähästä... kuormittavuutta jää vähemmän pyörimään, ja päinvastoin.
Tehoa vaikka yleensä tapana arvioida kielteisesti, tarkoittaa tässä tosiaan osuvuutta, ja myös kielteisten seurausten ja kuormitustaakkojen minimoimista, vähempipäästöisyyttä, jos tätä kääntää vihreyden näkemys-alustalle.
Noin muuten, isot ja isoeleiset siirrot voi olla sitä, mitä tehokaskin paikkansa hyödyntäjä voi joskus tarvita. Paukut kunnolla otettuna, voi olla tervettä.
Toisaalta, toimijuutta ja sen eroa on jonkin verran, ja ristelevämmillä lienee oma osuutensa kokonaisuudessa, vaikka tekisivät askareitaan pienemmällä hyötysuhteella.
Perusfysikaalisesti olisi tosiaan parempi puhua hyötysuhteesta, tosin teho ihmisen perusodotuksia koskien, voi ajatella suoraan osuvuutena.
Teho ei olisi sitä, että jotain energiaa sinkoilee paljon, muttei oikein mitään sinne, mikä tarkoitus.
Ihmisen mielekkyyttä, ja hänen olemassaolon edellytyksiä jos ajattelee, teho on enemmänkin tekemisen ja energiakäytön osuvuutta, ei purkautumispaljoutta.
Pohdinta lähti tämänaamuisesta, KKn kerronnasta: https://www.youtube.com/watch?v=dsv9T0r4UxI
Hyvää tarinaa, suoraan elävältä, tästä elämästä.
Tehoa kun vielä ajattelee, parempaa olisi jakaa se lähtötehoon, ja osuvuustehoon.
Hyötysuhde käsitteenä, on enemmän sitä, millä tavoin osuvuustehoa voi sanoa kohdentuneen sopivasti, ts miten paljon energiaa on käytännössä suuntautunut, tai miten paljon sitä voi odottaa suuntautuvan, tietynlaisesti kanavoituneena.
Hyötysuhdettakin voi käyttää ennakoivasti, ei vain toteutuneesti, mutta mielikuvissa, käsite tarkoittaa enemmän toteutunutta, ja teho tosiaan paraikaikaa tapahtuvaa.
Toteutuneen työn tapauksessa (työ suureena), käsite tarkoittaa vieläkin assosioidummin toteutunutta, ei niinkään sitä, millaista työpanosta ennakoidaan tarvittavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti