Kolmas yöreissu

Kaksi viikkoa siitä, kun kävin metsäilemässä, yötä myöten. Pitänyt kirjoittaa reissusta, jo aikoja sitten, tosin heti en halunnut.

Kun metsäilee, ja se fiilis, muuta ei niin paljoa elämään jaksa ottaa. Myös kirjoittelu reissuista, kuuluu asiaan, tai näin koen, ainakin joiltain osin.

Kun tekee tavan touhuja kaupunkioloissa, metsämeininkejä vaikea yleensä yhdistää, edes kertoilevasti. Jossain määrin kaksijakoista.

Sama koskee tätä omaa blogia verrattuna siihen, kun osallistuu johonkin julkisemmin Somessa. Lomittaminen hiukan helpompaa, koska täällä voi pohdiskella myös yleisiä asioita, itsekseen.

***

Käväsin korista parisen tuntia, iltahämyn aikaan. Nyt älysin sentään venytellä suoraan paikan päällä, mitä en normaalisti tee. Ei juurikaan nivelongelmia, tai oikeastaan ollenkaan. Selkä ajoittain menee jumiin, ja pallohieronta avaa.

Kädet pysyy kuitenkin paremmassa kunnossa, kun niitä käyttää eri suuntiin, ja selkä voi kokonaisuutena paremmin, tosin alaselkä vaatii vielä jotain liikkeiden oikeellisuutta.

***

Eilen vähästä aikaa taas sieniä, ihan päiväreissuna. Syksy kun on, aika omituista on käyttää ruuaksi säilöttyjä sieniä, edellisiltä vuosilta, kun tuorettakin vielä riittää, vaikka huono on sienivuosi.

Sain viitisen litraa suppiksia, vähän vaaleaorakasta, hallavahakkaita, ja jotain pieniä vahakkaita, joita en aiemmin kerännyt. Laji suurin piirtein tunnistettu, mutten vielä ole syönyt. X-vahakkaita sain reilun ämpärillisen.

Metsään oli hyvä mennä, sillä alkaa kylmempi jakso, ja voi tulla jopa lunta. Ehkä viimeinen sienireissu, toivottavasti ei.

Lähdin metsään lyhyiden unien jälkeen, väsyneenä, sekä paljolti energian puolesta ehtyneenä. Edellisenä päivänä (lauantai) olin käynyt rullaluistelemassa, pimeän aikaan.

Rullaluistellessa kylmetyin hiukan, vaikka ajattelin ottaneeni liikaa vaatteita päälle, kun oli lämmintä.

Tuuli yllätti, ja se vaikutti lähes koko menomatkan, ja tyventä oli vain kohdassa, jossa yleensä pulahdan. Nyt jäi tekemättä, ja hyvä olikin.

Kun tauottaa retkeillessä, tai liikkuessa, tärkeää löytää tuuleton paikka. Joskus se voi olla tosi vaikeaa, mutta jostain löytyä. Tuulen suvantoja vaikea aina ennakoida.

Päättärillä meni tiukkaillessa vasenta luistinta. Samalla kävi selväksi, että oikea vaati samaa, vaikka ilman vasemman tiukkausta, oikean kiristystarvetta ei olisi mitenkään osannut arvata.

Oli aivan toista mennä sopivan kireillä luistimilla. Kannatti, vaikka oli näpit vähän kylmänä, suvantopaikan löytymisestä huolimatta.

Sama näppien lämpöongelma ilmenee myös retkeillessä. Kolmas yöreissu, josta en vielä kirjoittanut, oli viimeisen päivän osalta hyvin tuulinen, ja myös kylmä, mutta yllättävintä oli kuivuus, jota tuuli toi tullessa.

Kun karpaloita oli 50 litraa, ja heräsin aamulla kovaan puhuriin, päätin purkaa leirin ts laavun, ja lähteä takaisin jo varhain aamusta.

Leirin purku kovassa tuulessa ja kohtuukylmässä, oli aika toista. Kun pressuun tarttui paljain käsin, kosketusta kesti parisen minuuttia, ja näppejä oli lämmiteltävä kehoa vasten. Muuten ei pakkaamisesta olisi tullut mitään.

Olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa kolmannesta yöreissusta, mutta sitä ennen vielä eilisestä päivätapauksesta...

Metsään lähdin tosiaan väsyneessä ja uupuneessa olotilassa. Metsää ei voinut ajatella ottavansa tuorein voimin. Metsään vein lähinnä väsymykseni, ja paras on paikka, väsymystä ja kuluneisuutta viettää, vaikka pieni kävely ja pyöräily voikin kuormittaa hiukan lisää.

Väsymys metsässä muuttuu jollain tapaa normaaliksi. On jotain täydenpää ja terveempää.

Päiväreissukin vaatii omanlaisia mukaanotettavia. Toinen satulalaukku unohtui. Meni tosiaan olotilan piikkiin, tosin ei täysin.

Metsässäkin oli suurpiirteisempi, ja sattui eräs lapsus, kun hanskat jäi kannon päähän, ruokaillessa. Hoksasin onneksi heti, mutta huomasin, että ihan virkku en ollut.

Onneksi mitää erityisen pahaa ei oikein pysty tekemään, kun tutuissa paikoissa pyörii, joten aika turvallista, mennä vähillä. En halunnut ottaa riesaksi edes kännykkää.

Sieniä menikin käsitellessä, sillä X-vahakkaat olivat pieniä, ja olin kerännyt ne multaisine juurineen, koska halusin viedä itselleni uudet sienet kokonaisena, tunnistamista varten. Järjetön valinta, siivoustyömäärän takia. No, jättää ensi kerralla tekemättä, noin vaivalloiset.

Myöhäiseksi meni, ja nukuin taas tavallista hiukan vähemmän, vaikka heräsin tänään spontaanisti puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa.

Se mikä kolmanteen yöreissuun tulee merkittävänä tapahtumana, on juuri väsymys, ja nukkuminen.

Ensimmäinen päivä oli yhtä seikkailua, uusilla tienoilla. Melko rohkeita tutustumisreissuja tienooseen tein, päivän lyhyehkön suoreissun jälkeen, ennen pimeän tuloa.

Leirille saavuin reilusti hämärän aikaan, ja iltatouhut kun sain tehtyä, ja kuupeuduttua kahteen kesää varten tarkoitettuun makuupussiin, nukahdin ihan saman tien. En muista, milloin näin olisi käynyt.

Ei mitään valveen viivettä sen välillä, kun sain painettua pääni tyynylle, jonka olin tehnyt varavaatteista. Seuraava suopäivä alkoi toisin, ja se yö oli tosiaan leuto, ja pohja päivään, aika toista.

Mitä siis tapahtui parisen viikkoa sitten. Kun metsään menee, paikat herättävät paljon takaumia. Sen verran eri maisemissa keräillyt, että kaikkia tienoita ei osaa liittää koherentisti kartalle, jota mielessä kantaa.

On tapahtumia ja episodeja maastoineen, joita en tietäisi tarkallee mistä hakea, jos nyt joutuisin niitä etsimään. Esimmäinen suppilovahveropaikka itse tehtynä, on eräs tällainen. Muistan siitä vain maastomerkkejä, mutten osaa sijoittaa, missä tuo tienoo on.

Kun liikkunut etupäässä keräillen, tiettyjä maastomerkkejä ja maaston yhtenäisyyttä, ei välttämättä osaa tarkata niin vahvasti. Tämä koski etenkin alkua, sillä vaikka metsässä on tullut oltua, niin kotiseudun tienoilla, jossa uuteen ei niin paljon törmännyt.

Liikkuminen ja olinpaikan sijoittaminen kokonaisuuteen, voi tuoda edelleen yllätyksiä.

Vaikka kompassia käytän, ja karttojakin ollut matkassa, karttoihin en vieläkään osaa paljoa perustaa. Typistää paljon, sillä tienoo on rikkaampi ja tärkeämpi tietää muin perustein, kuin suunnistus ja paikannusmielessä.

Erityisen jännää yllättyä aina siihen, miten tietyt maisemat liittyvät osaksi muuta. Millä tavoin jokin tuttu alue, jota käykin ääriä myöten läpitte, sijoittuu sen suhteen, missä alkaa jokin toinen vyöhyke, jonka tuntee samalla tapaa.

Eilen päädyin erään alueen äärikulussa paikkaan, jonne en osannut ajatella joutuneeni. Maaston mittasuhteita ja pituuksia, ei välttämättä osaa suhteuttaa, etenkin jos osa pituudesta tulee käytyä rutiininomaisesti jotain valtaväylää tai metsäauto reittiä pitkin.

Seuraus vaeltelussa on, että tuttua ei aina tajua tutuksi, koska se aiempi tulee niin yllätyksenä, jos ei ole osannut odottaa. Tilanne vie tosi hämilleen.

Kolmannen yöreissun alku olikin melkoista sekaannusta, ja tuolla tavoin toteutuneena. Edellisenä päivänä kiersin erään järven, joka oli laajuudeltaan paljon odottamaani suurempi, ja reitiltään huono kulkea, pyörän kanssa.

Keskiviikko oli se sumuinen hämypäivä, sillä kolmannelle yöreissulle lähdin torstaina. Sain järveä kiertäessä vasemman polven kipeäksi, kun vielä kolhasin sitä pyörällä.

Yllätyksellisintä järvenkiertoreissussa oli tosiaan odotus, joka ei täyttynyt, vaan sai pahasti hämilleen. En säikähtänyt, tosin polven takia vähän huolestutti, etten ollut ihan ajan tasalla.

Kolmas yöreissu alkoi vähän arveluttavalla lähdöllä. Oli muistaakseni alla heikon polven lisäksi pientä flunssan tynkää. Pelkäsin hiukan, mutta samalla koin, että oli erityisen hyvä ajankohta testata, miten tulee menemään, ja paremmin meni, kuin jos kotiin olisin jäänyt.

Kirjoitan jatkot kommentteihin, sillä kerronta reissun osalta, sopivan oloisesti pohjustettu. Uppoudun kertomaan lisää, tosin mitään varmuutta ei ole, että kovin kaikkea muistaisin.

Eilen päiväreissulla mietinkin, että mitä hittoa oikein tapahtui, sillä kolmannella reissulla, joka alkoi torstaina, ja päättyi sunnuntaina (3 yötä).