Mitä osallistunut kuvioiden käsittelyyn ja arvointiin, tulee mieleen pari ajatusta:
1. Kaikki mitä ei voi sanoa iskevästi, on turhaa kidutusta ja mahdollisten osallistujen rääkkäämistä.
2. Kaikki asiat, joita ei lähde käsittelemään perusteellisesti (ehkä pitkästikin), on oikeasti tilan ja resurssien rohmuamista, sekä vankeusajan pidentämistä niin, että jokainen tekee kohta osuutensa tässä (yleisriski).
Koska kokonaisuutta tulee arvioitua 2-tavalla, ts vähän sinne tänne katsetta luoden, ... havainnointi asiaan perehtyjillä, voi tosiaan olla käytännössä helposti luokkaa 2. Mitä tarkoittaisi se, että mukana olisi jotain oleellisempaa otetta.
Ei käsitystä tuosta.
***
Mieleen tulee tosiaan aistielimet, ja etenkin silmät, joissa ilmenee sakkadi-piirteisyys, jota voi sanoa katseen poikkoiluksi. Silmän liikkeet ovat paljon, ellei täysin joskus täysin tahdonalaisuuden tuolle puolen menevää.
Silmien toiminnassa toteutuu varmasti jokin fiksuus tai nerokkuus, mitä havainnointiin tulee. Silmät toteutuneena apparaattina, voi ehkä antaa suuntaa siitä, mitä toiminta voi muutenkin olla.
Eilen tuli mieleen se kysymys, millä tavoin ihminen voi luottaa siihen automaattisempaan toimintatapaan, joka liittyy ihmisen perustoimien varmistumiseen.
***
Perustoimintaa on suoraan fysiologisena, tai vaistoina, joita käytetty ainakin joskus eläinten käyttäytymisen kuvaamisena. Jos eläimet ovat "vaistokoneita", toimivat kuin ihmiset siinä, mitä silmien käytön perusmekanismeihin tulee.
Tietty toiminnallisuus peritään vaihtelevan vahvana, ja se asettautuu (+asetetaan) vaihtelevan helposti, osaksi muuta kokonaisempaa toimintaa.
Mikä tarvitsee enemmän aikaa ja tekemistä, paikoilleenloksahtamista ajatellen... eläinlajit eroavat paljon, tällaisten kypsymiseen liittyvissä kuluissa.
Kun ihminen tekee jotain vaistolla, mikä on tällaisen perustoimintoja varmistavan toiminnallisuuden luotettavuus?
Kaikki ei ihmisen tapauksessa mene enää siten, että automaatiotuki riittäisi kovin pitkälle. On eläimiä, joiden alut lasketaan ympäristöön niin, että ympäristö hoitaa loput, ja aikaansaannos on ympäristöönsä nähden,.. varsin hyvin toimeentuleva.
Ihminen ei ympäristöön kytkeytyvänä, ole yhtä helpon hoitamisen varaan jätettävä. Ilman jotain meille tyypillistä saattelua,... olemme kyllä saatettuja, mutta takaisin "lähtöruutuun" (maa).
Kun puhutaan joskus siitä, miksi ihmisenä oleminen vaatii ihmisen mittaisten valmiuksien käyttämistä... oletuksessa on perää, tosin perusteita tälle ei ole varteenotettavana esitetty.
Mitä on ihmisen tiedollinen vastuu, ja mitä on peruste tälle?
***
Mielestäni tietoisuuden ja sen käyttämisen perustelu voi lähteä suoraan darwinin ajattelutavasta.
Ihminen automaattitoimijana on varmasti jotain, ts perusasioita toteutuu siten, kuin meihin on aikojen saatossa rakentunut käyttöönotettaviksi.
Jos kulut (elämänpolut) kohtuusuotuisat, ihmiseen latautuu se toimintojen perusvalmiuspaketti, joka lajina säilymisen kannalta kriittistä ja välttämätöntä.
Tee vastoin todellisuutta valmiuksin, joista ei ole ammentaa muuta kulkua... tarkoittaa samaa, mitä hyönteisillä ja linnuilla se, että törmäävät tietyissä oloissa jatkuvasti, mutta väistämättömästi ikkunaan, jonka olemassaolo ei ole ehtinyt päivittyä nykyhetken tasalle.
Ihmisessä on rakentuneina, ja selkäen rakentumavalmiina, paljon mahdollisuuksia toimintaan, jolla pärjää. Paketti on iso, ja koottu pitkän ajan kuluessa.
Peruspärjäämisen lähtökohdat, pitemmällä ajalla rakentunut, joten hyvin testatun oloisella on mahdollista mennä.
Tietty konservatiivisuus on helppoa perustella, sopivan olemassaolon rakentumisen kautta.
Jos kuitenkin jotain ei hoitaudu kuten perusvalmiutemme antavat, ... jäljelle jää hierre, johon ei aiemmin tuoduilla kontribuutioilla, ole kyetty vaikuttamaan.
Tietoisuus tulee näin kuvaan, tosin voisi sanoa, että tietoisuutta tuskin edes tarvitsee, ellei hierre jonkinsorttisesti ilmenvänä, tosiaan herättele.
***
Yksinkertainen päätelmä voi tosiaan olla se, että siinä kun tietoisuutta on, jotain tekemisen paikkaa sammalla, tuota tietoisuutta käyttäen.
Tietoisuus ei ole ongelma, vaan merkki todellisuudesta, jolloin perustava ongelma on enemmän siinä, että tietoisuutta ei käytä.
Mahdollisuuskin tietoisuusblokki on, tosin toimena rajuvaikutteinen. Liekkö ihan jatkuvakäyttöisen passeli, tai jos, niin millaisin jaksoin.
Miten kukakin tietoisuuttaan (potkuenergia) käyttää,... tämä voidaan kokea myös tietoisena (ongelma, haaste). Tuleeko edes omat asiat kuntoon, pakollisemmaksi arvellun ajattelutyön tuloksena? Hittoonko, vai jäähyllekö koko avu.
***
Kun tosiaan elämisen kysymyksiä miettii perusteita koskevasti, tässä yhteydessä ajatellut pääasiallista energialähdettämme, Aurinkoa. Varmasti on hankalasorttinen säteilijä. Rapaessa roiskuu, ja varmasti tuntuu ympäristössä.
Kun ihminen kuitenkin tottunut Aurinkoon, jonka vaikutuksia voi varmasti ajatella myös vaaralliseksi... sen aiheuttamien seurausten matkassa aletaan kuitenkin olla, ja Auringottomasti tuskin nyt haluttaisiin mennä, ainakaan tässä vaiheessa.
Eksoottinen esimerkki rakentumisesta, ja mukaanlähdöstä, vaikkakin varsin perustavan tekijän kautta.
***
Pitkästi menee hahmottelut, ja varsin paljon omaa tilannetta priorisoiden. Ei kovin liityttävää.
Jos jotain osaa kuvata oikaisevammin... ehkä näitä ajastaan ylettyy kuvaamaan myös siten, että vastaanottajakin voi ajatella siivittyvänsä kerronnasta.
Kaunokirjallisuus ja taide, ovat tällä tavoin yksityisyyttä priorisoivia, ts yleistä enemmän huomiottajättävää.
Jotain voi joku seikkailija löytää, ja sen jonkin kanssa ehkä elettävä itse (ja muiden), halusi tätä tai ei.
***
Löytäminen merkitsee aina muutosta, jos jotain oleellista on tosiaan raahautunut poisheittämättömänä tarrajaisena, otti taktista tai automaattisempaa tietoisuusblokkia, tai ei.
Tietoisuus ja sen käyttö yksilönä, voi olla joskus enemmän vapauksia mahdollistava niiden välineiden käytölle, joita kattavampi ympäristö mahdollistanut, ja mitä työtä yksilönä voi olla motivoituneempi ottamaan vastaan, jos tätä edes kysytään.
Kun tietoisuus on tosiaan hierrettä, se voimaperäistä osuutta koskien, antaa suuntaa ja (etenkin) potkua, jolloin tietoisuusvalmiuksien käyttö on perusteltua. Eri asia, minne dissonanssityyppisin valmiuksin yltää.
Riskit huomioitava, mitä tietoisuuteen tulee. Tätä korostetaan paljon.
Ehkä näissä perustavissa suhtautumapäätymissä on joskus pientä päivittämisen tarvetta. Mitä tarkoittaa... ei tajua, etenkään tällaisia kulkuja kapeasti käyden, kun muu tosiaan ole mahdollista, nykyvalmiuksin.
***
Kun soveltavien johtopäätösten aika oletusti lähenee, kerronnan loppua kohden... sitä kokee pohtivana olevan tilanteessa, jossa jotain konkreettisempaa tulisi olla jo tarjota. Samalla näkee hajaannusta siinä, miten on asiaa kyennyt kokoamaan.
Kerronnan haasteeseen, edellistä tulosodotusta koskien... mieleen tuli eilen sieniretkeiijänä mieleen se, miten tietoisuus ja reaktiot tosiaan voi saada aikaan ongelmaa toisaalla, jolloin viesti muuten sopivalähtöisiin kulkuihin, voi päätyä aina kyseenalaisempaan boksiin.
Voitaisiin puhua jumeista ja estymistä, joita isommissa kokoonapanoissa tuppaa toteutumaan, kun kollektiivisemmat otettava myös jotenkin huomioon. Aikaan sopiva teema, jos ajattelee yksityisyyttä ja paikallisuutta, ... johonkin yhtenäisempään nähden.
***
Paras esimerkki voi olla jakaa vaikuttimet jossain vaiheessa todellisuuteen, ja viestintään. Mitä on otettava todellisuutena, ja mitä on otettava viestintänä.
Radikaalia olisi se, että viestiin vastaisi viestintänä, ei tosiasioita koskevasti. Jos viestintä on aina jotain omaa... so what, vaikka sen olisi tarkoitus pelastaa päälle kaatuvalta ajoneuvoyhdistelmältä.
Yleisestä rakenteiden tarkastelusta, voi johtaa tähän tyyliin varsin puhuttelevan oloisia tapahtumia.
***
Eräs tutkijaotteisesti mielenkiintoinen sovelluskohde on se, miten valoja käytetään liikenteessä. Voiko, ja tarvitseeko tällaisia lähteä tavallisesti ajattelemaan, vaikutuksiltaan. Eikö edes tällaisia, voisi ottaa annettuina.
Näissä voi yllättyä siitä, mitä ei ole oppinut hoksaamaan. Tällaisia on tosi paljon, ja mitä arkisemmin otettuja, sen vaikeampia ovat arvioitavaksi. Tarvitaan... mitä tarvitaan, olettaen että jotain on syytä tarkistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti