Kanttarellejä

Taas metsässä.

Piti hortoilla, mutten löytänyt oikein järkevää otettavaa. Ei oikein vielä se laji hallussa.

Yllätyksekseni, löysin kanttarellejä noin viisi litraa, samoillessani vähän uudempia seutuja, tosin en kaukana.

Taas sataa tihuutti, muttei kovin kylmästi. Kuivia sai vaihtaa, tuon tuosta päälle.

Palatessani erästä metsäreittiä kotia päin, päädyin metsään, ilman mitään erityisempää reittiä.

Suurin piirtein tiesin sijainnin, Auringon näkymättömyydestä huolimatta.

Ongelmaksi tuli taas kerran suo-oja. Oli mitaltaan nelisen metriä.

Ennen tuota isompaa suo-ojaa, olin heittänyt tavarat ja pyöränkin, yli kapeamman ojan. Ylityksen takia, piti peruuttaa heitot, ts heittää kamat takas.

Löysin suo-ojan ylityspaikan kohdasta, jossa oli kaatuneita puita pari kappaletta. Sen verran lahoja, että toinen katkesi, ja olin pudota veteen.

Yli päästyäni, sain kuitenkin vastarannalta tuotua vähän vankempaa. Vaikka ylitystä varten haettu runko oli tukeva, se oli kuitenkin märkä, eikä paljain jaloinkaan oikein vakuuttanut, koska liukastuminen erittäin mahdollista.

Jotain sumaa siinä rakentelin, ja sain tavarat hiissailtua toiselle puolelle. 

Loppumatka meni paljasjalkaillessa. Teki hyvää, vaikka vasemman ukkovarpaan kynsi oli verinahalla.

Koripallossa lohkesi kynnen sisempi osa, kun koripalloilin ilman kenkiä. Sateessa meni sekin, ja ukkosmyräkän lomassa.

***

Kerronta tällaisena, on kuin valokuva. Valokuva on siitä helppo, että helpompi toki katsoa, kuin että lukisi jälkikäteen tapahtumia, joista kirjoitellut.

Jos blogia tai päiväkirjaa pitää, tulisi kirjoituksia joskus lukea, jälkikäteen.