Menossa otsikossa nimetty kirja. Kirjoittajana Pertti Koskela. Kannessa on viitteistävä maininta: "Ehdotus ihmiskunan uudeksi historiaksi, osa 1".
Vihdoin kirja, joka on ns kokonaispaketillisuutta tavoittava.
Keskustelupalstoja ja niiden osallistumisen historiaa kun ajattelee, niin omat mieltymykset siinäkin toiminnassa, samalla tapaa kokonaisemman oloista meininkiä arvostava, mitä itseeni tulee.
Sain kirjan lähetyksenä, pari päivää sitten. Nyt on luettu 30 sivua alusta, ts alkuun päästy. Ajatellut silti samantapaisia, hyvin pitkään, ja osannut kaivata koontaa, tähän tapaan.
Saas nähdä... mitä kaikkea kirjaan saatu kasattua, ja ennenkaikkea, millä tavoin, millaisin sidoksin. Jälkimmäinen mielestäni tärkeää, kun on tosiaan sitä matkua ja materiaa,.. muttei oikein enää ideaa, joka kantaisi kaikkea tuota törkyä.
Roska on roskaa, vain kun on väärässä paikassa. Jos on läjäpäittäin kaikenlaista, eikä oikein sijoitu, ... voi sanoa, että on hautautunut roskavuoren sekaan.
Muuten hyvä ja potentiaalinenkin, voi olla tuolla tavoin saastaa, ellei saa osakseen sopivaa kytkentää sille, jonka täytyy kuitenkin kahlata näitten olioiden parissa.
***
Jatkan mahdollista jatkotarinaa kommenteissa.
Tulee sopivaa jäsentelyä samalla. Luettava ei järkälemäisty, ja toisaalta, vaivattomampi tuottaa, kun vähän askeltaa, eikä ota liian isoina hyppy-yrityksinä, tai ähkäämisenä.
Suuret tuotantopaketit kaatuvat helposti omaan mahdottomuuteensa. Paljon saa varmasti kasattua, jos vaan juoni selvä, ts määränpää, ja sen kannalta välttämättömät.
Koska valmista ei ole heti tarjota ja kirjoittaa, perusvalmiudettomuuden vuoksi, talsittava sitä osuutta, mihin valmiudet riittää.
Onko tämä sitä tekemisen, omaholhoamista, itsearviointia jo ihan ennakoivassa mielessä.
Kai se on niin, että isompia jos tarvitsee koostaa, ja pitemmälle yltäviä, melkein oltava niitä osuuksia, joita laittaa toisensa perään. Kokoilu helpompaa, kun on koottavaa matskua rakenneltuna jotenkin valmiin mahdolliseksi.
Esimmäinen debugeerinen löydös itsestäni, syntyi kirjan vaikutuksesta. Tähän tarvittiin, tuo 30 sivua alusta.
VastaaPoistaKyseessä kokonaisuus, erityisesti oikeuttamisen käyttö, kokonaisedun nimissä.
Aikamoista hötöskää, sitä on mielessään jaksanut raahata, kun päätynyt painolastia itselleen ottamaan.
Toisaalta, jos ei kantamuksia olisi järkkääntynyt, ei ehkä osaisi niin hyvin alkaa kuorimaan sitä, mihin kasvu muutenkin väistämättä johtaa.
Kasvappa sinne, minne ei ole mitään tukea, eikä tyrkkyä. Ideana mahdoton, vähintään jotain ikiliikkujaideallista.
Joten todettava, että viimein niihin harhaanjohtavaisiin tyydyttävä, ja niistä kuoriutumisen välttämättömyyteen.
Jätä tekemättä perinnönnöllesi hakkelusta, ... et enää ole sillä matkalla, jossa sentään on oltu, ennen sinua.
Jos sama ei jatku uutena, ei tehdä sitä, mitä on tehty joskus vanhana.
On yhtä havaintomaailmallista sekamelskaa, jo ihan tarkastelujen alkumetreillä. Korostuu kovasti, kun mitattavuus ja sen selkeä jaettavuus, on nostettu korostetuksi, mielekkyys- ja ymmärtämisliittymän sijaan.
Kokonaisetua voi yrittää käsitellä analyyttisemmin jatkossa.