Paluu dissosiaatiosta, todennäköisesti osittaisesti. Jatkan siitä, mistä edellisessä kirjoituksessa piti kirjoittaa. Kyseessä tapahtuma, joka ei toisaalta ole ulkopuolella sen, minkä aiheena ulkopuolisuus... ja vaikka tuo lumiukkous.
Mutta se tapahtuma konkreettisenakin, tulkintojen alustamana, tai noista jotenkin huolimatta. Voiko jotain saavuttaa... vasta tulkinnalla, ts mitä se tulkinta tällöin olisi? Voiko näinkin ilmetä elämää, tai toimintaa?
Joskus tuli opiskeltua vähän Luonnontieteellisessä pääkaupunkiseudulla ja myöhemmin marginaalialueemmalla, mm LUTissa.
Oli matematiikkaa, tietotekniikka ... ja mm kieliä, kuten englantia.
Engantiin liittyi se sanottava. Ollut vähän heikko... mitä yleiseen tasoon tulee, ts vaikka koulussa pärjäsi kielissä, ts koulun kielitoiminnassa hyvinkin, englannissa keskitasolla, muihin verrattuna, tai heikommin.
Korkeakoulussa reputin englannissa. Kielenhallinta ei ollut varmasti hyvä, kuten ei aiemminkaan.
Se ihmetystä herättävä tapahtuma liittyi käytännön puheosuuden kokeeseen. Kokeessa piti käyttää opeteltavaa kieltä kommunikaatiotilanteessa, ts puhua englanniksi aiheesta, joita arvottiin valmiista aihelistauksesta.
Suoriutuminen oli heikko, ts kommunikaatiovalmius niin ja näin, mitä kielentuottamiseen tuli, ja toisaalta näyttöön.
Jälkikäteen hoksasin pajon myöhemmin, että kommunikoitavat ottaa sisältönä, ja jos sisältö on vaikea jo suomeksi... relevanteista osaa jutella oikeasti edes äidinkielellä.
Edellinen ajatelma tapahtumasta on tietysti tulkintaa. Sitä voi edelleen jatkaa sillä, mihin päästy, ts äidikieleen.
Opin puhumaan myöhään, ja vanhemmat olivat huolissaan tästä. Neuvolassa oli joku kokenut tyynnytellyt, ja sanonut... että kyllä se vielä oppii, ja niinhän siinä kävikin.
Todellisuudessa, äidinkieleni on ollut heikko, ts sen hallinta. En ole osannut liittää sitä niin hyvin kuvausvälineeksi, kuin mitä voisi ajatella.
Esim lukeminen ollut paljon ongelmaa, etenkin englanniksi, ja sama suomeksi jopa. Kirjoittamisessa samaa, siis myös äidinkieltä käyttäen, ja aiheesta kuin aiheesta melkein.
Joskus tuli tuskailtua sen kanssa, miksi osaa ilmaista ajatuksia niin heikosti, edes omaan vaatimustasoon nähden. Mistähän tuo arviointi tuli. Ei yksinkertaisesti sen mittaista kirjoitusta, jonka takana voisi olla.
Nykyään kun on trendi-diagnooseja aina persoonaa koskevasti, ts autismia, ADHDtä, ... jopa traumaa ja mitä lie...
Ei oikein tunnu kivalta käsitellä omaa osuuttaan millään annetulla tavalla. Kyse ei ole siitä, että kokonaisuuteni olisi jotenkin erilainen, kun toista jos, niin ei välttämättä tosi kattavasti, mutta erottuvasti kuitenkin.
Kieli jakaa... tai näin osataan yleisesti arvella.
Kyse on liittymällisyydestä, ja kuuluvuudesta, ja siinä kun ihmislajista kyse... reviiriä on myös perinne, perinnetaitojen alueella pärjääminen, ja keskinäisesti kun tärkeää ja merkityksellistä... sitä on myös liittymättömyys.
Tärkeimpiä selviytymisen ja pärjäämisen alueita jos ajattelee, oma tilanteeni on tuossa suhteessa nollalähdöllisen lähellä. Sen verran samaan liittyvää osaamista ja sen ilmentämistä, ettei tapausta voi ottaa erillisenä, vaan samana, mutta tämän johdosta ulkopuolisena, ilman ulkopuolisuuden leimoja ja tunnuksia.
Pahimmasta vankeudesta sanottu, että on sitä, ettei tiedä olevansa vanki. Vastaavasti, ulkopuolisin on hän, joka ei tiedä olevansa sitä.
Joskus LUT-aikoina heräsin siihen, että piti kertoa ja sanoa jostain, mitä en tiennyt. Tilanne oli osin samaa kuin mitä on demontikkous, tai muistinmenetys hetkellisenä.
Dissosiaatio voi syntyä nopeasti, tai tila voi olla dissosiaatiivinen kauemman aikaa. Toisaalta dissosiaatio voi syntyä hyvin monipuolisesti, johon tietty liittää vaikuttavuus, mutta silti kohdista, joissa menee yli. Jos mstä vain... kyseessä vaikka auto-dissosiatiivisyys, tms.
Aihe liittyy isompaan ja kokonaisempaan kokonaisuuteen, vaikkakin vain omaa toimijuutta koskien siinä maailmassa, johon on viitata esim kielen alueen kautta. Että jäisi tähän ... ei ole kovin oletuksellista.
V: Näistä osaa tehdä tarkastelua, mutta elämänsä loppupuolella vasta. Osalla ei näin, mutta osalla varmaan väistämättä.
Laitoin edellisen kappaleen väitteen muotoon, ts korostin sanottavaa väitteistämällä ajatuksen.
Millä tavoin Väitteen mukainen voi tulla huomioiduksi. Tuskin kannattaa puhuoa väitettävän yhteydessä esim erilaisuudesta. Miksi ei?
Tavallisessa maailmassa on joskus outoja ja oudon oloisesti ajateltavia asioita, tulkintoja, tai näkökulmia, joita ei oikein voi sanoittaa sillä, mitä sanoitusmahdollisuutta aiemmassa pohjassa, joka sulkee muun kuulumattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti