Sateen jälkeen kävin alkuillan uinnilla. Kylmää oli mennä veteen, mutta kun olin saanut kehon tottumaan, ... hyvin meni.
Nykyään on laskeutuu alemman lämpötilan armoille hellävaraisemmin. Kehon kohta kerrallaan annosteltuna, shokkia voi välttää, kun niin kauan ollut pois, noista koettelumuksista.
Ihmettelin, kuinka saatoin tällä kertaa olla vedessä niin kauan, eikä tuntunut kielteisyyttä, missään vaiheessa, päinvastoin. Keho ilmoitti, että asiat kunnossa. Ihoa jopa kuumotti.
Rannan läheisyydestä lähti otus, aivan polun varrelta, enkä ihan tunnistanut sitä. Teki vaikutuksen, sen lyllerömäisyys.
Värien puolesta, oli turhan vaalea supikoiraksi. Toisaalta, kissa se ei ollut. Lyhyemmät jalat, kuten saukolla. Mäyrä kävi mielessä, mutta mäyriä oikeasti ole luonnossa ihme kyllä nähnyt.
Ihme mötikkä, tuli vain mielessä todettua. Joskus sanat, joita keksii, tuntuvat natsaavan erityisen hyvin.
Mötiköitä metässä. Kohta on itikoita, ja varmaan ötököitäkin. Sen voi arvata, kun sadetta vaihteeksi piisannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti