Rustovaurio se mitä todennäköisemmin on, jota reilut kuukauden potenut. Alkaa lientyä, tosin rankkoja ei tule mieleen tehdä.
Eilen kävin rullaluistelemassa, ja pehmeillä pyörillä. Kun toisaalta satoi, ja tien pinta märkää, sen vähemmän ongelmaa polvelle. Toivottavasti luistimet kuivuu riittävästi, katon rajassa, eikä laakerit kärsi liikaa.
Luistinten käytön jälkeen, piti suikuttaa laakerit, jotta kertynyt hiekka lähtisi paremmin narisemasta ja hankaamasta. Öljyä varmaan tarttis lisätä, jos ehtis. Kengät meni märällä pinnalla sukkia myöten märiksi, ja kuraa lensi kintuille.
Rustovaurioon taitaa liittyä aina turvotusta. Turvotus ei selkeä näkyvää, mutta kyykätessä kudosnesteen paine selvä, samoin pullistumat. Ei tehnyt luistelu pahempaa, mikä aina riski, jos rajoja ylittyy. Kuntoutumisaskel siten ok.
Yhdistänyt rullailuun uimista, jos sopivaa mahdollisuutta on. Muutama paikka, jossa voi käydä uimassa, jos ajattelee eri reittejä. Paikat muuten melko vähissä.
Pääpaikka jota tulee käytettyä... oli viimeisen vuoden osalta kokenut muutosta, ja muutos näkyi jo tässä vaiheessa kesäkautta.
Siellä missä aiemmin ollut lähinnä lumpeita hiukan... kasvoi nyt melko kattavasti jotain (mahdollisesti alkukesän) uposkasvia.
Merenlahdelle kun mennään, ja avautuu mantereen puoleinen lahti järvee... eteläpuolelle jäävä osuus järvestä näyttäs ainakin jatkavan rehevöitymistä, vaikka ympärillä hyvin paljon harjualuetta.
Hajakuormitusta tulee jostain, ja varmaan pääosin metsäojista. Vaikka metsää olisi rannassa... ei tämä suojaa, jos ojat puskevat läpi.
Viime kerralla luistelin noin viikko sitten. Vesi oli paljon lämpimämpää.
Paras mittari veden lämpöä seuratessa on se, miten pitkään tuntuu sopivalta olla vedessä. Nyt saattoi olla selkeän paljon pidempään, kuin edellisellä kerralla, vaikka veden lämpötila tuskin edelleenkään ihan tavan kesän tietämissä.
Tällä kertaa ei näkynyt joutsenpariskuntaa rannalla. Viimeksi ottivat tuloni vähän varovasti, joten päädyin siedättämään niitä läsnäolooni.
Siedätys onnistui, ja viimein toinenkin vahtiroolin ottanut päätyi jatkamaan aterioita, kumppaninsa rinnalle. Toinen otti rannallaoloni lunkimmin.
Alkuun näytti, että tarkkailevan joutsenen suuhun olisi jäänyt siimaa. Kun tarkemmin seurailin,.. jotain kasvin jäännöksiähän se oli. Taisivat olla juuri niitä uposkasvea venyttelemässä, kitaansa.
Syksyllä joutsenet ovat paljon arempia. Muuttomatkalla kun ottavat välietapikseen jonkin lammen... aika nopeasti lähtevät lentoon, jos ihminen saapuu paikalle.
Kevät voi olla vähän eri aikaa joutsenille. Kun rakennettava pesä... melkein yritettävä ajatella olemista pitempään samalla seudulla.
Lopulta menin pulikoimaan, joutsenten maille. En osannut ajatella etukäteen, miten reagoisivat. Alkuun uin pois päin, ja palatessani oli vilua sen verran, että puuskuttelin hengityksen kanssa. Mitähän mahtoi olla, suhtautumisellisesti. Eivät säikkyneet.
Lähtiessäni,.. eivät havaittavasti kiinnittäneet enää mitään huomiota kävijään.
Eilinen pulahdus oli virkistävä, ja pientä kynnystä kylmä vesi edelleen tarkoittaa. Huomaa miten nopeasti tottuu olemaan kuin kissa kuumalla pankolla. Karttaa ja reagoi herkästi turhan kylmään,... josta voi oppia sietämisen kautta pitämään ja nauttimaankin.
Uinnin yhteydessä hoksannut aina, että pää kannattaa kastaa veteen... toisin kuin mitä ohjeistuksissa on tapana mainita. Koskee myös kylmää aikaa, esim avantouintia.
Pään kastamista veteen... ei välttämättä voi noin vain suosia, vaikka näyttäs toimivan itselläni, ainakin useimmiten tämän ikäisenä vielä.
Oma kokemus vs ohje tai käsitys paremmasta... ei oikein mene aina yksiin. Tällä kertaa löysin erään perusteen sille, miksi pää voi olla hyvä kastaa veteen.
Lukasin erään pikku kirjasen uinnista, ja siinä aiheena oli ihminen vesioloissa. Vanhastaan tiedetään sukellusrefleksi, joka toimii erityisen hyvin vastasyntyneillä... ja joka valmius katoaa, tai poistuu ainakin yhtä vahvana,.. ikää kun tulee lisää.
Sukellusrefleksin saisi kirjoittajan mukaan se, että naama laitetaan veteen. Tätä on käytännön kokemus itselleni kertonut, ts jotain sopivaa siinä toteutuu edelleen, ts kokemuksellani voi olla jotain objektiivisiakin perusteita.
Vastaavanlaisia havaintoja on jonkin verran. Osaa luontaisen oloisista toimivuuksista... ei voi aina seurailla, siten kuin itsellä näyttävät ilmenevän.
Alue sillä tavoin merkittävä... että näissä tosiaan voi toteutua extremäkin. Pahin yllätys kuin kulman takaa oli tärinäkohtaus eräänä hellekesänä... ja pelkän tavan suihkun yhteydessä. Miksi toteutui... en tajua.
Rajoille kun menee... elimistöön liittyvät ilmiöt voi olla tosi rankkoja. Esim sydämen rasitustilat voivat olla tosi kompleksisesti muodostuvia. Sama koskee tietysti levollisuutta... jos tätä puolta ajattelee tavoitteen arvoisena.
Osa fysiologisten rajatilojen olemassaoloista voi olla sellaisia... ettei niiden olemassaolosta tiedä, ilman erillisempää koettelemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti