Objektiivisuus

Kävin eilen uimassa, ja sitä ennen hiukan ulkopunttisalilla. Pitkästä aikaa kiva pyöräillä, kun pyörä kohtuukunnossa, vaikka paljon pitäs tehdä viihtyvyyttä ajatellen, lisäparannuksia.

Sain kuitenkin neljä mielenkiintoisen tai luettavan oloista kirjaa lainattua. Saa nähdä, miksi osoittautuvat. Ensimmäisen, pienimmän ja lyhyimmän aiheena objektiivisuus.

Bussissa aloitin kuitenkin ensin lukea kirjaa retkiuinnista, koska tuntui helpoimmalta keskittymistä ajatellen. Objektiivisuuden kirjaa kun aloittelin, törmäsin heti epistemologiaan, ja tuli mieleen, että melkein syytä ottaa selville, mitä käsite tarkoittaa, ennekuin jatkaa enemmän eteenpäin.

On kirjoja ja materiaaleja, joissa kannattaa tietää jokainen tuntematon kohta, jota voidaan olettaa jatkossa tarvittavan. Matematiikka kumulatiivisena on tämän tyyppistä läpikäytävää.

Kirjan tarkempi nimi: Objektiivisuus tieteenä. Kirjoittanut Stephen John.

***

Ulkona sain katottua hiukan Wikkaria, koskien epistemologia-sanaa. On jotain tietoon liittyvää. Logos tarkoittaa järkeä, perustelua... Gnosis tietoa. Episte... lainataan Wikkarista:

Sana epistemologia juontuu kreikan sanasta epistēmē, joka merkitsee sekä käsitteellistä tietoa että käytännön taitoa.

Toinen lainaus Wikkarista: Tietoteoriaan liittyviä suuntauksia ovat muun muassa rationalismi, empirismi, skeptisismi, pragmatismi ja agnostismi.

Okei.

Sen verran oli pakokaasua pihalla, että piti tehdä paluu sisälle. Autojen melukaan ei tuntunut ihan tolkulliselta, kun muuten kesäpäivä tyyni ja leuto. Miten on mahdollista, että voi tuprutella tuolla tavoin ilmaan aineksia ja mekkalaa.

***

Lukiessa hoksaa joskus, että mitta voi tulla yllättävänkin nopeasti täyteen. Hyvä tajuta mitä on kaataminen... ja vielä se, että tähän voi syyllistyä myös itse, itseään koskien.

Usarissa joku nosti puheenaiheeksi juuri sen, miten vanhemmiten plastisuus katoaa. Jos jotain uutta opettelee... ei mene puhtaan pöydän helppoudella. Onpahan vahinko, voi että.

 

Työstämistä toki tarvitsee tilanteessa, jossa suoristauduttava sen suhteen, mitä uusi on, vasten vanhaa. Tuo tehdäkseen... otettava myös selvää, mikä sitä uutta itselle on. Työlästä, mutta varmasti tähän ikävaiheen tilanteeseen jotain etujakin liittyy, ihan omaksumistakin os ajatelee.

Käynyt mielessä se, miksi en ole kovin valmis omaksumaan mitä sattu. Aika kranttu, tai torjuva helposti sen suhteen... mikä tuntuu olevan epäliitettävän oloiselta. Onkohan jotain tervettä, tai missä määrin epäsellaista.

Jos ajattelee aiemman tärkeyttä yksilöä, saavutettua, ja ihmistä koskien, aiempiaineksinen on jollain tapaa käytännössä testattua, tosin joskus tai usein lähinnä niin, ettei se vanha ole ehtinyt aiheuttaa sen verran pahaa tuhoa, että pärjäilty on, tänne saakka.

Joka tapauksessa, juuret kun on, lähtöä ja sen mukaista... jotain uskollisuutta tähän suuntaan oltava. Miten syytä ilmetä... vähän isompi kysymys, ajatella enemmän kauttaaltaan.

Joka tapauksessa, se omatoiminen selvänotto ja rakentelu maailmasta ja käsityksistä... on tähän saakka tuntunut ihan passelilta, kun samalla saanut kypsyteltyä itseä siihen kuntoon, että jotain muittenkin ajatuksia hyvä tietää siitä, mitä on ottanut penkoakseen.

Kirjan alkuvaiheessa, heräsi eräs täysin uusi, tai ainakin spontaanisti soveltuva idea omasta tilanteesta suhteessa yleisemmin ilmenevään kerrontaan maailmasta. En varmasti mitenkään ainutlaatuinen tapaus, löydöstä tai arvelua koskevassa mielessä.

Arvelu syntyi siitä vaikutelmasta, jota sanasekamelska paikallesaapuvalle herättää. Monenlaista, ja eräs on hölynpölyvaikutelma... kaikesta tärkeän, osuvan ja tavoittavan tärkeysarvelun lisäksi.

Mistä ajatus omasta suuremmasta autenttisuudesta, joka voi tulla tällä tavoin omahyväisen oloisesti vertailuun sellaisen tuottajan kanssa, joka todennäköisesti tässä aiheessa vakuuttavampi, ja paitsi yleisellä tasolla, niin varmasti vertaisarvioidusti, mikä on isompi juttu, koska tarkoittaa paneutuneita ihmisiä.

Heränneessä mielikuvassani molempiin suuntiin... välttämättä mitään väärää ole. Ilmiön selittäminen voi olla vaikeaa. Tuntemus on jotain... ja sitä voidaan funtsailla, mitä voisi olla perusteiltaan.

Alkuidea objektiivisuudesta voi olla ihan automaattisen oloisesti trigsahtava. Kyse jostain suuntaa-antavasta ja tarkasta, jota voi lähestyä, josta voi ottaa selvää... ja tällaisten suhteen perustajuaminen ollut lähinnä se, että objektiivisuus on hankittavissa, ts käsitykset, joissa voi täyttyä jokin objektiivisuuden kriteeri.

Objektiivisuuttahan ei voi sanoa tarkasti, mitä on, mitäkin koskien. Joten miksi alkaa täsmentää ihanteellisen varmaa, jossa ole paljon väljyyttä tulkinnoille, kun sitä kohden enempi mennään.

Matemaattisen oloisesti arvellen, objektiivisuus on jotain normaliteettia maailmasta, mutta jota ehtoa on käytännön kuvaus huomioiden vaikea saavuttaa, tosin tämä ole edes ongelma, vaan perustilanne sekin.

Usarissa paljon keskustellut viime aikoina. Ajatellut oman perehtymisen kautta, kun sitä toisaalta ohjaa jokin yhteisempi juoni, ja mahdollinen anti. Jonkin verran ehkä voi toteutua, jollain tapaa.

AI-aihe, eli tekoäly oli viimeinen, josta menin kirjoittelemaan: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/ai/

Tekoälyn kirjoitus, on tosiaan sisällöltään liitettävissä objektiivisuuden aiheeseen. Aiheen liepeiltä voi käydä monenlaista. Sama koskee tietysti käsitettä objektiivisuus.

Se mikä filosofiassa tosiaan ei kiehdo, on irrallisen oloinen vaikutelma. Samaa on jonkin verran sanottu omista kirjoituksistani, joita kaikkia ei kaikille sopivaan ankkuroitumiseen saakka viritetty.

Filosofiasta tulee mieleen kerronta kerronnasta. Menee kuin liturgia uskovaisilla, johon ulkopuolinen oikein pääse sisään, ja voi epäillä, tokko sisällöllisesti olisi kasassa kummoistakaan.

Uskon, että tökkivä vaikutelma totta, ja paljon totena otettavaa.

 

Kokonaisarvo liirumlaarum-tulkintaiselta ei kuitenkaan voi olla nolla, sillä kirjoittajan osuudeksi voi jäädä jotain kokoavaa, vaikka epäsuorasti rakentuen itseen, jolloin jos koko tekemistä ajattelee.... ne mahdolliset helmet ja puhuttelevuudet muille voisi jäädä pois... ellei tosiaan sitä omaehtoisempaa kerrontatekemistä, vaikkei niin jaettavaa ja seurattavaa olisikaan.