Maanantai, tiistai, keskiviikko, ja nyt torstai. Näin on lueteltu, sairastamisen päivät, tähän saakka.
Paljon keskittynyt ajatuksellisuuteen. Kuunnellut ihmisten kerrontaa, osallistunut netissä kirjoitellen, mm tällä blogilla pohdiskellen.
Eräs havainto on, että aikaa ensinnäkin tulee vietettyä siten, kuin mitä paljon muutenkin olen tehnyt, ts koneen äärellä, netissä, vaikka tästä ei yleisesti voisi vetää isompia johtopäätöksiä.
Yksinkertaisesti, auttaa unohtamaan vaivoja ja kolotuksia, kun mukana jossain mielekkäässä.
Mielekästä olisi fyysisemmätkin, mutta sen verran kuluttavaa, että tyssäisi saman tien. Vaikka kirjoittelu, kuuntelu ja esim musiikki ovat helppoa, alkuvaiheessa, nekin vaati lepäämistä, ts kevyistäkin toivuttava, selkeän lepäämisvaiheen kautta.
Kun oireet vähenee, jaksaa pitempiä jaksoja vaikka kirjoittaa, tai kuunnella. Saa nähdä, kuinka kauan oireita kestää.
Kun kuuntelee eri ihmisten käsityksiä ja aikaansaannoksia maailmasta, ... paljon on tosiaan koottavaa, ja tässä mielessä näitä tulee tarkasteltuakin.
Siinä kun tavallisessa elämässä etenee, ajatuksellisestikin vaatii jotain liikettä, että löytää sellaista, mistä on hyötyä.
Tekemisen tällä tavoin tiedollisempana, osaa ajatella potentiaaliseksi, ja myös sen verran tarpeelliseksi, että tulisi melkein vetää vakavaksi.
Tänään nukuin ensimmäisen yön, tosi pitkänä, vaikkakin pieni katkos oli, aamuvarhaisella.
VastaaPoistaHerättyä join kahvit, ja kahvi tuntui vahvalta edelleen, kuten muinakin aamuina. Sairaana kahvin vahvuuden huomaa. On kuin tukkilaisjuoma.
Uutta herätessä eilen oli kurkkukipu, tällä kertaa silmien lihaksiin liittyvä kiristely, ja kuormittuneisuus.
Huomasin herättyä, että myös pussit olivat muodostuneet enemmän, silmien alle. Liekkö eilinen pikkuannos suolapähkinöitä, ilmiön taustalla.
Silmälihasten oireilut, liittäisin kuitenkin aivan muuhun, kuin silmäpusseihin, joista jälkimmäiset ovat muutenkin aika tavallinen ilmiö, itselläni.
Tänään oli yllättäen koronatestin aika. Tulokset tulee, milloin tulee, ts 1-2 päivän kuluttua.
VastaaPoistaUutta oli pyöräillä, ja olla liikkeessä tavallista enemmän, yhtäkkisesti. Paras aika, sitten maanantain.
Liikettä kun tuotti, olihan se uutta. Silmien suhteen toiminta meni aika toisin, etenkin alkumatkasta.
Silmien siirtely sivulle jne, tuntui kuormittavalta. Niinpä jotain jos tarvitsi nähdä, käänti mieluummin päätä, tai vain vilkaisi sopivaan suuntaan,.. ja paluu "silmälepoon".
Kun menomatka sai elimistön adaptoimaan... mitä olisi voinut jo lähteä odottamaan, tulomatkalla ei samoja tuntemusesteellisyyksiä ollut.
Paluumatkallakaan ei tehnyt mieli ponnistella, ja sekin mihin joutui, tuntui... ehkä sopivalta, jos ajattelee tosi pitkällistä lepäilyä kotosalla. Vaikea sanoa, mitä tuleman pitää, vaikken ennakoisi ihmeempiä reissusta.
Pyöräillessä piti jatkuvasti pumppailla lisää ilmaa, puhjenneeseen takarenkaaseen. Taukoa tuli sopivahkosti, tosin lättänämeno muuten, ... kokonaisuudessaan kuluttavampi juttu.