Neuroerilaisista

Aika suosittu aihe, tämä neuroerilaisuus. Mitä ajatellaan parhaillaan, tästä tiedä.

Tyypittelyä on: autismi, ADHD, HSP,...

Jokin aika sitten kuuntelin podcastia, jossa HSP liitettiin autismiin. Voisi olla autismia, mutta tavanomaista generatiivisempana.

Youtubesta kun katsoo joitain tapauksia, tulee mieleen, että eivät osaa olla kuin autenttisia, ja tosiaan sidottuja tähän olomuotoon.

Mitä tarkoittaa läpinäkyvyys, ja miten tulla sen kanssa toimeen. Aina esillä, ja pakosti, ja siten kuin on.

Ei tarkoita, etteikö väistämättä huomion ja arvioinnin kohteeksi joutuvat kokisi samaa, koska osa ihmisistä on piirteiden puolesta sellaisia, että muut eivät voi ottaa heitä muuten. Ketä tähän kuuluu... oma juttunsa.

Mutta että on tosiaan niitä autentikkoja, vailla omaksuttua kykyä asettua suojiin, tai tehdä suojausta.

Erästä kun katselee youtubesta, tulee mieleen, että on kiiltokuva, ideaalin oloinen, kuin jokin karikatyyriä esittävä roolihahmo, mutta täysin luontaisena, ja kauttaaltaan.

HSP-piirteisiä kuvasti jokin kasvi, joka koettelemusten suhteen ei-robust (ER), ja ei-HSP puoletaan robust (R).

ER vähän kuin erityisherkkyys, joka siis HSPn suomenkielinen sanavastine.

Kun ajattelee kiiltukuvallisempia kauttaaltaan toteutuneina, kyseessä on tosiaan jokin painottumamuoto sen verran terästeisen oloisena, että puhuttelee kokemuksen ja havainnoinin puolesta kuin jokin yleismaailmallinen, esim tunteet.

Jokin pysyvän ja uniikin oloinen dimensiokokonaisuus tyyliin ideologia, ja tätä koskeva inkarnaatio. Mistähän kyse, tai onko tällaisesta miten paljon löydetty aiemmin.

Luonnonlapsi on jotain samaa kuin autismi ja kirjotyyppiset, tosin myös kielteismuotoisena, kuin lapsiaikuisia, siis ehkä ympäristövaikutteisuuden siiivittämänä.

Autismi tyyppien puolesta on tosi hajalle menevää, ts piirteitä valikoituu paljon erilaisesti, ja kun piirreyhdistelmä jotain tosi yleismaailmallisen linjan mukaista... tämä on harvinaista kai.

Kerran näin livenä ihmisen, joka oli havaittavasti tällainen tavalla, josta havaitsemisen sanaa ei voi käyttää, mutta jonka otin tähän kerrontaan sen takia, että sanan voi sanoa epäkuvaavaksi.

Vaikutelma josta puhun, on syntynyt havaintojen kautta, mutta havainnoksi ei ole kertoa mitään.

Kyse on siten sellaisten inkarnaatiotyypin havaitsemisesta, joka oleellisesti ottaen on suorahavaintoihin nähden tavallista kauempana. Kyseessa kuin inkarnoituma, jostain abstraktista.

Abstrakti-inkarnaatio live-havaittuna ts aistien kautta kokemukseen päätyneenä. Tällainen vetää hiljaiseksi.

Tapaus oli sellainen, joka ei nimenomaisesti viestinyt mitään, ts oli omissa maailmoissaan, ja silti vaikuttava.

Luonnossa olevat asiat ovat monestikin abstraktiuteen jääviä, tosin päätelmä tarkoittaa selkeästi jotain kokijapohjaista ominaisuutta, vaikka samaahan on kyse myös havaitsemisessa, joskin pinnallisemmin.

Mutta että ihminen kokonaisuutena voi ilmentää sitä, mitä taiteilijat hakevat, sinänsä suorahavaittavien ja konkreettisen tuottamisen kautta, päätyen joskus tavoittamaan abstraktiutta.

Se erikoiskiiltokuvajainen vaikka sai kirjoittamaan aiheesta, ei oikeasti ole ihan täysin uniikki tapaus, vaan hänelle löytyy olemuksellinen kaksoisolento, joka on paljon rajumpi, kuin syöverien kasvatti.