Yöllä heräsin, ja pitkästä aikaa olin niin pihalla, etten tajunnut viikonpäivistä ja vaiheista mitään. Mietin tulevaa työpäivää, mikä olisi, maanantai vai perjantai vai mikä. Lopulta äkkäsin, että taisi olla viikonloppu.
Eilinen päivä oli tosiaan vähän kuormittava, kun kävin sienestämässä, ja yritin kalastusta, tosin jälkimmäistä tuloksetta. Kuormittava siinä mielessä, että luulin saaneeni flunssan. Tila oli jotain vastaavaa, suoraan.
Taisin olla syönyt liikaa vaapukoita. Edes kostean metsän tasaisesti lämpöä lypsävä vaikutus, ei terveysnotkahdusta voinut selittää, sillä osaan nykyään olla aika tarkkana vilustumisen rajoista, vaikka vilustua voi silti, monen syyn seurauksena.
Se yöllisistä sekoilemisesta, jotka varmaan viimein hyviä. Sairastamisen "lomaa" tuottava puoli, arvellakseni.
Eilinen sieniretki oli tapahtumana vähän erikoinen, että tosiaan pienet maastot, mutta uutena. Korkeuseroja oli, ja eräässä notkelmassa, rysäytin kipeän oikean polven maahan, joka onneksi sattui olemaan pehmeä.
Akuutisti, polvi oli pois pelistä, mutta tokeni pikkuhiljaa.
Jo jatkorusautuksen aikana, ei tuntemus ollut täysin ongelmallista viestivä. Jäinkin miettimään, että josko teki polven kuntoutuksessa enemmän hyvää, tämä "nivelhieronta".
Rupia ajatellut samoin, että kun ovat kovettumia... melkein kuin tikkuja lihassa, jotka elimistö kokee ongelmana. Haavojen jatkot tulisi kai mennä sopivan kosteissa oloissa, tervehtymisen ollessa jatkuvampikulkuinen.
Sienelle oli lähdettävä, koska tuoresieni loppu ruokavaliosta. Sitä on tottunut pitämään jatkuvasti, ainakin satokauden aikana. Kalaa ei vielä kykene saamaan samalla tapaa riittävästi.