Polttoainevero

 

"Miksi Suomi ei voi alentaa polttoaineveroa kuten muut länsimaat?"

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mattihytola/miksi-suomi-ei-voi-alentaa-polttoaineveroa-kuten-muut-lansimaat

 
Toistan näkemystä... jonka mukaisesti polttoaineen sopiva hinta on mitä parhain ja luontevin kannustin, palata rakenteellisilta kohdilta, osaksi normaalia, jolloin avautuu aivan toisenlaiset resurssit, vaikkakin eri reitin kautta.

Kulutusta kiinteänä ja jatkuvana mahdollistava, ja maksivoiva tapa, on yhteisestä ottamista, johon tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa stoppia.

Suomen pohjoinen sijainti tarkoittaa suurempaa kulutuksellisuutta luonnostaan, joten näitä kannattaa ottaa tarkemmin kuin muualla. Kyse on paljon taloudellisuudesta, eikä näissä voi odottaa, että tullaan olemaan vahvoilla, lisärasitteista huolimatta.

*** ((

Sitten se laajempi kerronta, joka blogin teemaan nähden on sopimattoman oloista ...

Jokainen rakenne, joka minimoi kuormitusta ja jatkuvia kuluja, tulee voida nähdä investoinnnillisesta vinkkelistä, mikä tosiaan tuo, viemisen sijaan.

Jos valtiollisempi, tai suurempi taso ei näitä huomioi, on toimijuutta ajatellen viraton. Mitä muutos normaaliuteen tarkoittaa kohtuullisena kussakin tapauksessa ... tätä on parempi miettiä. Iso linja näin.

Hölmöä toistella tällaista perustaustaa. Toisaalta, ainahan edes jollain suunnalla on mahdollisuus perusteissa mennä eteenpäin, jos muuten on saman toistoa.

Mitä nopeammin virheet myönnetään, sen kivuttomampaa viimein. Viittaan tämänsuuntaiseen: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomoisokangas/virheista-voi-oppiakin/

Venäjän kohdalla olisi tullut olla malttia. Aikaa oli rakentaa sitä suhdetta. Sama koskien esim nykyisiä ongelmia, jotka hyvin tiedettiin, mutta joita ei alettu ennakoimaan (isot ikäluokat, muutokset työelämässä, eriarvoistumisessa, toteutuneessa yksiäänisyydessä, ...)

Maltti kiireellisissä on venymistä, jos kiireellisyys on aiemman jatkamiseen tähtäämistä. Venymisvaje esiintyy samalla tapaa vitkuttelussa, kun aiemmasta ei lähdetä minnekkään. Sitten pusketaan kiiremoodia... johon tulisi liittää sitä malttia.

Konservatiivisuuden (resilienssin) peruskuvio on jokaisella mukana, tosin osa ei ole voinut tällaisille laakereille koskaan jättäytyä, ja tämä ihmisryhmä voi koostumukseltaan yllättää, vaikka tarkemmin ajatellen, kyse olisi tarkoituksellisesta sijoittumisesta, muutostöiden äärelle, sen helpompaan laitaan.

Voittajuudella kuittaituisi, paremmat sijoittumisesta kiinnipitämiset. Sama jatkuvamman sopeutumispainotuksen arvossa, toista ryhmää koskien,... jossain muodossa.

Liiketilaan liittyy hiukan samoja pysyvyyttä tukevia elementtejä, tosin ehkä vähemmän, jos nyt kuormittavuuden takia, tätä voi ajatella koettavaksi. Tässä ei välttämättä auta suoraan mikä vain, relaamisen hokeminen, vastoin toisaalta muuta vallitsevaa, mitä itsellä ja muualta.

Ristiriitaa saa jäädä päälle, eikä sitä tarvitse tähän tyyliin rationalisoida pois. Näissä vain tuntuu olevan sen verran vahvat virrat, että tietoiseksi tulemisen jos jättää pois, tuntemuksellisempi tervehdyttävä puoli, jää helposti tavoittumatta. Tarvitsee sahata molemmilla tasoilla, mistä on vajetta, ts tilanne ei ymmärretä riittävästi toksiseksi, ja siten paikoilleenpalamiseksi.

** ))

Ratkaisullisuutta ja tulosodotuksia ajatellen, kyse on sopeutumisesta. Avainkohta on elävissä, ... ei niinkään teknologiassa, ja sen soveltamiseen perustuvissa livahtamisissa.